Pitkästä aikaa juoksua

Olen nyt muutaman kuukauden sisään juossut ehkä kolme kertaa. Kesällä juuri löytynyt juoksukunto on menetetty ja aloitan varovasti aivan alusta. Se ei jostain syystä harmita.

Liikkujamies kehitti itselleen jumppaohjelman, johon kuuluu joka toinen päivä kevyt, lyhyt juoksulenkki. Siitä inspiroituneena aloitin itsekin jotain samantyylistä. Toukokuuhun on vielä aikaa, mutta olisi ihana jaksaa juosta Espoon iltajuoksun seitsemän kilometriä kevyesti ja mukavasti. Liikunnanohjaustöiden lisäksi teen joka toinen päivä lyhyen lihaskuntotreenin ja joka toinen päivä käyn lyhyellä lenkillä yhdistellen kävelyä ja juoksua nyt alkuun aina kaksi minuuttia juoksua ja väliin minuutti kävelyä yhteensä parikymmentä minuuttia. Se tuntuu sopivan leppoisalta aloitukselta.

Minulla on ollut taas vartalokriisi. Tuntuu, että en syö paljon mitään ja liikun paljon ja silti vain jatkan leviämistä. Kuulostaa jokaisen lihavan ihmisen selittelyltä. Koska syömiseni on todella vaikeaa johtuen ärtyvän suolen oireyhtymästä ja sairaus sanelee ruokailujani, olen nyt miettinyt, että liikunkohan oikeasti ihan niin paljon kuin olen kuvitellut? Tiedän, että negatiivisuuden kautta minun ei kannata itseäni motivoida ja ihan tutkitustikin se ei ole kestävä syy kenellekään liikunnan lisäämiseen, mutta yritän nyt ihan realistisesti suhtautuen kokeilla miten tietoinen liikunnan lisääminen vaikuttaa kroppakriiseilyyn. 

En osaa poistaa Polar -juoksukelloni aktiivisuuden mittaus toimintoa, joka minulla taitaa olla korkeimmalla mahdollisella tasolla. Otan nyt sen mittariksi sille, paljon minun tulisi päivän aikana liikkua. Aiemmin minulle on usein käynyt niin, että noin joka toinen päivä aktiivisuuteni on 150 prosentin luokkaa ja joka toinen päivä noin 50%. Periaatteessahan kulutuksen luulisi olevan samaa luokkaa kuin silloin, kun joka päivä yulee 100% tavoitteesta täyteen, mutta katson nyt miten tämä muutos vaikuttaa elämääni. Ainakin eilen illalla lähdin innoissani lenkittämään koiraa ja keräämään aktiivisuusprosenttia, kun siitä vielä vähän puuttui vapaapäivän jäljiltä.

Entisten lempparikenkien saattohoito

Olen harrastanut kenkiä lähiaikoina ihan tosissani. Olen ostanut useammat uudet kengät nyt syksyn aikana ja silti tuntuu, ettei ikinä ole yhtäkään paria jalkaan vedettäviksi. Minulla on kenkiä, jotka aiheuttavat vasempaan jalkapöytään kipua, kenkiä, joilla kävellessä sattuu vasempaan kantapäähän ja kenkiä, joissa tulee kylmä ja jalat kastuvat.

Noista kipuasioista aion mennä juttelemaan fysioterapeutin kanssa. Sitä ennen yritän olla käyttämättä sellaisia kenkiä, jotka yhdistän oireisiin. Paitsi kumisaappaat on välllä vain pakko vetää jalkaan.

Kuvissa olevat Adidaksen lasten talvilenkkarit ostin loppuvuodesta 2014, odottaessani pienempää pikkuliikkujaa. Kengät olivat superhyvät odotusajan talvikengät: todella mukavat jalassa ja helpot pukea. Lisäksi ne ovat (tai ainakin joskus uusina olivat) mielestäni kauniit. Kengät olivat päivittäisessä käytössä kokonaiset kolme talvea! Nyt ne toki näyttävätkin siltä ja kantapään kohta sisäosista on hyvin kulunut ja ikävän tuntuinen. Olen jo pari kertaa ollut päättäväisesti laittamassa kengät eteenpäin, mutta en ole vielä pystynyt. Mistä tietää, että kenkä on kaikkensa antanut? Laitoin nämä nyt taas vielä hetkeksi eteiseen odottamaan kylmiä, mutta kuivia alkutalven päiviä.

Vaikea vaihe vatsan kanssa ja tiukempi ruokavalio

Kuvassa itsetehtyä kaurasuklaamysliä, joka valitettavasti aiheuttaa tällä hetkellä tukalia tuntemuksia. Samoin kuin kauramaito.

Sain tasan 10 vuotta sitten lääkäriltä ärtyvän suolen oireyhtymän diagnoosin. Siihen aikaan se tarkoitti aika pitkälle samaa kuin tarkemmin määrittelemätön ruoansulatuselimistön toiminnallinen häiriö. Vasta vuosia myöhemmin todettiin tiettyjen ruoka-aineiden aiheuttavan oireet. Itse huomasin asian tietenkin jo silloin, kun vatsavaivojani alettiin tutkia ja aloitin omatoimisesti sairauteni hoidon ruokavaliolla.

Ärtyvän suolen oireyhtymän kanssa tilanne ei ole koskaan vakio, vaan vaivat ja oireet elävät ja tulee helpompia ja vaikeampia kausia. Oireiluun vaikuttaa ainakin stressin määrä ja jotain tutkimustuloksia on saatu myös d-vitamiinin vaikutuksesta ärtyvän suolen oireiluun. Tämän sairauden kanssa saa koko ajan olla hakemassa tasapainoa oman ruokailun kanssa.

Jostain syystä olen lähiaikoina taas oireillut paljon ja tuntuu, etten voi syödä oikein mitään tulematta kipeäksi. Vaikka olen tämän 10 vuotta enimmäkseen vältellyt tuoretta ruista, olen tyytyväisenä syönyt Ryvita ruisnäkkileipää, enkä ole kokenut sen aiheuttavan oireita. Nykyisestä ruokavaliostani en oikein keksinyt enää mitään oireiden aiheuttajaa ja päätin jättää näkkärin nyt vähäksi aikaa pois. Onneksi FODMAP-matalaa ruokaa on vaikka mitä: lihat, kalat, juustot, tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso, porkkana, banaani, marjat, suurin osa pähkinöistä, kvinoa ja kaura sopivat kaikki minun vatsalleni erinomaisesti. Muista IBS-ruokavalioon yleisesti kuuluvista moni aiheuttaa minulle oireita. Riisiä, perunaa, bataattia, ananasta ja sokeria voin syödä aivan todella vähän kerrallaan ilman että turpoan palloksi. Nuohan oikeastaan ovat kaikki niin sanottuja nopeita hiilihydraatteja ja luulen turpoamisen johtuvan niiden korkeasta glykeemisesta indeksistä. Saan oireita myös monista maitotuotteista, vaikka ne olisivatkin laktoosittomia.

10 vuoden aikana olen oppinut aika taitavaksi fodmappien välttelijäksi. Olen tottunut tekemään ruoat alusta asti itse ja osaan nauttiakin siitä. Nyt kun olen kiristellyt taas ruokavaliotani, huomaan, että mielikuvitus meinaa loppua aamu- ja välipalojen suhteen. Näkkäri oli siihen helppo ratkaisu. Laktoositon jogurtti tai vastaava marjojen ja banaanin kanssa on aina arpapeliä, joskus turvottaa ja toisinaan ei. Toistaiseksi olen keksinyt seuraavan nopean ratkaisun aamu- ja välipalaksi: pidän jääkaapissa valmiiksi keitettyä kvinoaa, jota lämmitän, sotken kulhoon tölkillisen laadukasta tonnikalaa öljyineen, pilkottua kurkkua, kurkumaa, oreganoa ja päälle kunnon läjän smetanaa. Tällä mennään taas vähän aikaa ja ainakin pysyy nälkä pitkään poissa.

Empties

Kolme pumppupulloa meni tyhjenemään samaan aikaan, niistä muutama sana. 

Argital ruusuöljy

Ihanaa tavaraa! Olen saanut tätä pari kertaa lahjaksi appivanhemmiltani. Kosteuttaa ihoa taianomaisesti ja tuoksuukin taivaalliselta. Valitettavasti en ole löytänyt tätä mistään myynnistä (en kyllä ole kauhen sinnikkäästi etsinytkään). 
Pisteet: 10/10


XZ Styling & Care muotoilusuihke

Tuote lupaa paljon, mutta itse olen käyttänyt tätä lähinnä lämpösuojana ennen föönin tai suoristusraudan käyttöä. Ok tuote, ei tahmaa, mutta tuskin ostan uudestaan.
Pisteet: 6/10


Balmain texturizing salt spray

Tämän ostettuani olin aluksi todella pettynyt. Aine teki pitkistä hiuksistani kovat ja koppuraiset. Kun ymmärsin lukea käyttöohjeet, joissa kehotetaan suihkuttamaan tuotetta tyveen, olinkin ihan tyytyväinen. Silti jatkan täydellisen suolasuihkeen etsintää.
Pisteet: 7/10

Mieluummin puhdasta psylliumia kuin sokeroitua Vi-Sibliniä, kiitos!

Kuvassa ärsyttävän pinkeä ja hankala aamuvatsa. Yleensä mahani turpoaa vasta iltaa kohden, mutta välillä voi aamumahakin olla hankala.

Kävin viime kuussa valittelemassa vatsakipujani lääkärille. Hän epäili uusienkin oireiden johtuvan minulla 10 vuotta sitten diagnosisoidusta ärtyvän suolen oireyhtymästä ja määräsi Vi-Sibliniä lääkkeeksi. Kyseisessä tuotteessa on kuitenkin aika paljon sokeria (sakkaroosi) ja se aiheuttaa minulle vatsaoireita vaikka ei olekaan FODMAP. Vi-Siblinin vaikutus perustuu psylliumiin, eli ratamokasvin kuivattuun siemenkuoreen. Tilasin Luontaistukusta psylliumia ja päätin kokeilla olisiko siitä apua vatsaoireisiin.

Fazerin herkullinen vatsaystävällinen ruisleipä, joka ei kuitenkaan ole minun vatsani ystävä.

Olen käyttänyt psylliumia nyt alle viikon ja siinä ajassa ei vielä pitäisi huomata merkittävää vaikutusta. Kuitenkin vatsani on voinut viime aikoina paremmin. Jätin myös kauraleivät ja FODMAP- vapaan ruisleivän pois ja syön vanhaan tuttuun tapaani ruisnäkkileipää (Ryvitaa ja Lidlin seesamiruisnäkkäriä). Eilen illalla halusin ruisleipää paistetun kananmunan kaveriksi. Virhe! Vain noin tunti iltapalan jälkeen vatsani turposi pinkeäksi palloksi. Voi siis olla, että vatsani on voinut viime aikoina hyvin sen takia, että olen ollut syömättä tuoreita leipiä. Jatkan näkkileipälinjalla ja psylliumin syömistä ja raportoin vatsan tilanteesta, kun olen syönyt psylliumia vähän kauemmin. 

Olen huono

Juoksun pienryhmävalmennus alkoi eilen. Pelkäsin etukäteen, että olen ryhmän huonoin, hitain ja heikkokuntoisin ja juuri sitä kaikkea olin. Minulla ei taida olla ainuttakaan nopeaa hermosolua kehossani. Kestävyyteni on hyvä, jaksan tasaisesti, enkä koskaan ole totaalisen loppu, mutta heti kun pitäisi puristaa - ei onnistu.

Otsikko on toteava, ei sättivä. En yritä motivoida itseäni kehittymään haukkumalla, vaan tiedostan, että juuri minä voin kaikessa huoboudessani kehittyä paljon. Ei ole kivaa olla huono, mutta voin elää sen kanssa. Olen hyvin tyytyväinen, että olen juoksuvalmennuksessa puhtaasti asiakkaana, enkä esimerkiksi jonkun työnantajani valmennuksessa. Voin siis olla kaikessa rauhassa huono ilman sen kummempaa häpeää asiasta.

Eilisen ensimmäisen tapaamisen ohjelma eteni niin, että alkuun lämmittelimme hölkkäämällä ja dynaamisilla venytyksille. Sitten teimme melko pitkään erilaisia hölmöltä näyttäviä ja tuntuvia tekniikkaharjoituksia lähtien ihan tutuista kantapää-peppuun- ja polvennostojuoksuista. Itse juoksutekniikkaa lähdimme hakemaan hölkkäämällä ja juoksemalla valmentajan ympärillä kehässä. 

Varsinainen treeni koostui kolmesta noin kuuden minuutin ja noin kilometrin pituisesta harjoituksesta, jossa juoksimme jonossa niin, että viimeinen lähti aina selkeällä rytminmuutoksella juoksemaan porukan ohi. Tämä oli minulle eilen yllättävän rankkaa. Olen tehnyt vastaavaa harjoitusta ennenkin ja vauhdit olivat maltillisia eilen. Toki se oli ensimmäinen juoksutreenini juhannuksena sairastamani lievän flunssan jälkeen. Myös kalenteriin vilkaisu selittää vähän. Kuukautiskiertoni on juuri siinä vaiheessa (ensi viikolla alkaa kuukautiset), että kehoni estrogeenitasot ovat romahtaneet vaikeuttaen hapenottoani ja (seuraava asia oli minulle uutta!) heikentäen lantionpohjalihasteni toimintaa toisin sanoen altistaen minut tavallista herkemmin virtsankarkailulle! Tästä jälkimmäisestä kirjoittanen oman postauksen kunhan olen toipunut järkytyksestä ja tutkinut asiaa tarkemmin. 

Joka juoksukierroksella hengästytti, vitutti ja viimeisessä kiihdytyksessä en enää jaksanut ohi. Hävisin siis. Mitä tähän lirahdusasiaan tulee, olen tosiaan järkyttynyt, koska minulla ei ole ikinä juostessa ollut vastaavaa ongelmaa. Eilen kuitenkin juuri kiihdyttäminen pääsi yllättämään ja olin iloinen, että asialle on olemassa hormonaalinen selitys, vaikka muuten tosi ikävästä asiasta onkin kyse. Olen myös tyytyväinen, että minulla oli mustat juoksuhousut jalassa.

En ole raskaana, kiitos kysymästä!

Suorien vatsalihasteni jännesauman erkauman kuntoutus Hyvinvointistudio Lupauksella rupeaa olemaan loppusuoralla. Kuopukseni syntymästä on kaksi vuotta ja kuntoutusta takana puoli vuotta. Olen ollut tyytyväinen siihen, että liikelaajuutta vatsalihasten osalta on ruvennut löytymään, enkä ainakaan itse tunne enää erkaumaa vatsalihaksia jännittäessäni. Juostessa en ole huomannut ongelmaa vatsan tukeen liittyen, paitsi juoksun jälkeen minulla on välillä alavatsakipuja, jotka voivat merkitä sitä, että lantionpohjan joutuu liian koville. Kivut voivat johtua myös ärtyvän suolen oireyhtymästäni tai kireistä lonkankoukistajista, mutta olen varmuuden vuoksi menossa lääkärille selvittelemään asiaa.

Tällä viikolla sain kuulla minulle viime kesältä liian tutun kysymyksen: olenko raskaana? Kysyjä ei tietenkään tarkoittanut mitään pahaa, vatsani pömpötys vain korostui hänen mielestään niin paljon. Nimenomaan pömppövatsa oli tärkein syy miksi halusin kuntouttaa vatsaani, vaikka oireiden ennaltaehkäisy ei sekään ollut syynä vähäinen. Olen tehnyt päivittäin kuntouttavia vatsalihasliikkeitä. Ilmeisesti sillä ei kuitenkaan ole ollut merkittävää vaikutusta pömpötykseen.

Anna Saivosalmi kirjoitti pari kuukautta sitten ihanan blogipostauksen otsikolla Naisella saa olla maha. Tekstin luettuani olen suhtautunut vatsaani hiukan lempeämmin. Olen kuitenkin kantanut ja saanut kaksi ihanaa poikaa melko lyhyellä aikavälillä ja muuten vain elellyt (enimmäkseen kuin pellossa) 32 vuotta. Siihen nähden kehoni voi ja toimii todella hienosti! Tiedän, että Liikkujamiehen mielestä vatsani on kaunis ja erityisen seksikäs juuri naisellisen pyöreyden takia. Silti raskausutelut tuntuvat pahalta. 

Aiemmin koin käsivarteni ongelma-alueekseni. Meni monta kesää niin, etten koskaan käyttänyt hihattomia paitoja. Joskus vanhemman pikkuliikkujan syntymän aikoihin päätin  että nyt riittää. Jumppasin edelleen ojentajia, mutta päätin jumpata myös korvien väliäni asian suhteen. Edistystä on tapahtunut hitaasti, mutta nykyään koen yhä useammin hetkiä, jolloin olen aivan erityisen tyytyväinen juuri käsivarsiini. Yritän ajatella samalla tavalla vatsastani. Naisella saa olla vatsa, kuten Anna Saivosalmi niin ihanasti muistutti ja mitä siitä, vaikka joku luulisi minun olevan raskaana? En käytä alkoholia ja lähes joka kerta työpaikan pikkujouluissa ja vastaavissa tilaisuuksissa kuulen jälkikäteen toisissa pöydissä käydyistä keskusteluista, joissa ollaan spekuloitu mahdollista raskauttani. Näille juoruiluille osaan nauraa. Ehkä vielä joku kerta, kun joku utelee vatsani pömpötyksen syytä, osaan nauraa sillekin.

Paras alumiiniton dödö

Ennen kuin rupesin odottamaan pienempää pikkuliikkujaa, en käyttänyt deodoranttia. Olen aina hikoillut helposti ja paljon, mutta hikeni ei haissut, eikä siis aiheuttanut ongelmia. Raskaushormonit muuttivat tilanteen täysin. Kuopusta odottaessani hikoilin vielä tavallistakin enemmän ja hiki haisi aivan järkyttävän pahalta. Hikoilin useita vaatteita pilalle toisen raskauteni aikana.

Tämän näköistä purkkia kannattaa etsiskellä kaupan hyllyltä. Luin juuri, että Herbina uudistaa deodorantti- ja antiperspiranttisarjaansa, toivottavasti tämä tuote ei poistu valikoimasta.

Antiperspirantin ja deodorantin ero on siinä, että antiperspirantti estää hikoilua tukkimalla hikirauhasia. Antiperspiranteissa on alumiinia. Alumiini voi olla myös luonnonalumiinia, jota kutsutaan yleensä nimellä aluna. Toimintaperiaate on sama. Alumiinin haitallisuudesta on paljon ristiriitaista tietoa, mutta itse jätän mieluummin käyttämättä sitä ihollani, myös luonnosta löytyvässä muodossa.

Sekä raskaana ollessani, että sen jälkeen olen testannut lukuisia alumiinittomia deodorantteja. Alumiinittomat deodorantit eivät aina ole kauhean edullisia ja laskeskelenkin käyttäneeni satoja euroja dödöihin sitä oikeaa etsiessäni. 

Tästä dödöasiasta vielä vähän hankalampaa tekee se, että minulla on kainaloissa todella herkkä iho. Monet alumiinittomat deodorantit sisältävät alkoholia, koska alkoholi desinfioi ihoa ja pitää sen puhtaana vähentäen hajujen syntymistä. Alkoholi on myrkkyä kuivalle ja herkälle iholle. Innostuin jossain vaiheessa todella paljon Biothermin alumiinittomasta dödöstä, kunnes se rupesi kirvelemään, koska alkoholi.

Bottage Verden kalliissa deodorantissa oli sellainen ominaishaju, että hetken sitä käytettyäni meinasin oksentaa, jos vain avasinkin purkin. Hikihaittoihin siitä ei ollut mitään apua. Lushilta olen kokeillut erilaisia voidemaisia dödöjä, mutta niistäkään ei ole ollut apua, jostain meni jopa kainaloiden iho rikki. LoveFreshin dödöjä hehkutettiin internetissä ja ne vaikuttivatkin todella lupaavilta, mutta kokeilu tuotti pettymyksen. Spearmintin tuoksuista tököttiä käyttäessä tuntui aivan kuin olisi laittanut purukumia kainaloihin ja pito oli samaa luokkaa. Tai en ole purkkaa kokeillut dödökäytössä, mutta oletan, ettei tarvitse, koska olen kokeillut LoveFreshiä.

Ja mistä se paras alumiiniton dödö löytyy ja maksaa varmaan kamalasti? Lähes jokaisesta ruokakaupasta jotakuinkin hintaan 3,20 euroa. Kotimainen Herbinan deodorantti on alumiiniton, alkoholiton ja hajustamaton. Ei ärsytä ihoa. Liikkujanainen antaa pisteitä 4,5/5 ja se on paljon! Auttaa pysymään hajuttomana, mutta vain muutamia tunteja. Tätä pitää siis muistaa välillä lisätä, mikä ei ole iso ongelma ja se on myös ymmärrettävää, kun kyseessä ei tosiaan ole antiperspirantti.

Liikkujanaisen liivitesti

Nyt, kun opettelen juoksemaan, huomaan, että urheiluliivivalikoimani vaatii täydennystä. Urheiluliivien pukeminenkin on välillä tuskaa ja niiden sovittelu erityisen piinallista. Mieluiten tilaan liivit netistä ja sovittelen kotona ilman tuskanhikeä sovituskopissa. 

Sovittaessani urheiluliivejä otan huomioon ainakin seuraavat asiat:

1. Tursuuko rinta tai kylki kupeista yli? Jos pursuaa, on koko liian pieni.

2. Nouseeko liivit takaa? Jos nousee, on koko liian suuri. 

3. Kokeilen hyppiä ja liikkua eri tavoin juoksua imitoiden ja hytkytellen ja tarkkailen pääseekö rinnat liikkumaan ylös alas.

4. Kiinnityksen olisi hyvä osua aluksi viimeisimpään hakaseen, eli isoimmalle säädölle, koska liivit kuluvat ja löystyvät käytössä.

5. Jos kaikki vaikuttaa hyvältä, kokeilen vielä treenipaitaa päälle ja tarkastelen miltä liivit näyttävät paidan alla.

Muuten ulkonällä ei ole hirveästi väliä urheiluliivejä valitessani, koska liivit jäävät aina paidan alle. Suosin kuitenkin tummia värejä, koska haluan, että hyvät liivit olisivat mahdollisimman usein pesussa (tummaa pyykkiä tulee pestyä useammin kuin vaaleaa) ja puhtaina valmiina seuraavaan treeniin ja ettei väri muutu lukuisissa pesuissa. Pesussa värjäytyneet, alunperin kirkkaat pastelli- tai shokkivärit ovat kamalan näköisiä.

Pienirintaisena tykkään, että kupeissa on vähän pehmustetta, eli toppausta. Se on kätevää myös sen takia, että nännit eivät näy vaatteista läpi. Tykkään liiveistä, joissa ei ole irroitettavia täytteitä, koska ne kuitenkin lähtevät paikoiltaan pesussa ja niitä saa olla koko ajan asettelemasa paikoilleen. Jos irtotoppaukset kuivuvat rytyssä, on seuraavassa treenissä muhkuraiset rinnat. Olen ommellut muuttamalla pistolla kolmesta eri kohtaa kiinni monet irtotoppaukset. Hakaskiinnitteiset liivit pesen aina pesupussissa ja myös karkuun päässeet irtotoppaukset on kivempi saalistaa samasta pussista, eikä muun pyykin seasta.

Edullisia toppimaisia liivejä laitan usein kahdet päällekkäin. Joskus puen myös yksinkertaisen lyhyen toppiliivin toisten liivien päälle antamaan lisätukea. Alla arvioni muutamista eri tyylisistä ja eri hintaluokan liiveistä.

Better Bodies Sports Bra

Hinta: 49,90
Toppaus: Ei varsinaisesti toppauksia, mutta monta kerrosta kangasta, eli kevyesti pehmustettu
Kiinnitys: Pään yli puettava, takana hakaskiinnitys
Olkaimet: Säädettävät
Rytkytys- ja hytkytystesti: 2/5 En lähtisi lenkille näissä, tanssiinkin harkitsisin toisia liivejä päälle.

Ei muuta erityistä kuin korkea hinta malliin nähden. Suosittu merkki tietyissä piireissä, ilmeisesti sen takia maksaa. Ei jatkoon.

SOC Basic Sports Bra

Hinta: 9,90

Toppaus: Ei pehmusteita

Kiinnitys: Pään yli puettava, ei kiinnitystä

Olkaimet: Olkaimia ei voi säätää

Rytkytys- ja hytkytystesti: 1/5 Ei mitään tukea! 

Olen normaalisti kokoa S 36/38. SOC -merkin vaatteissa usein 38. Näistä koko 40 oli nippa nappa sopiva, ehkä jopa liian pieni. Näistä minulla ei ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa. Ihan turha sanoa edes, että hinta olisi hyvä, kun tosiaan mitään tukea ei ole. Arkikäytössä voisi mennä, mutta sitten haluaisin vähän toppausta. Ei todellakaan jatkoon! 

Nike Pro Pad Bra
Hinta: 44,00
Toppaus: Irroitettavat pehmusteet, helposti väärässä kohdassa tehden rinnoista muhkuraisen näköiset.
Kiinnitys: Pään yli puettava, ei kiinnistystä

Olkaimet: Ei voi säätää, muttei tarvitsekaan.

Rytkytys- ja hytkytystesti: 4/5

Toppimalliselta liiviltä yllättävän paljon tukea! Edessä oleva "ilmastointirei'itys" on lähinnä vitsi, koska reikien takana on pehmustetta ja kangasta. En tosin testannut näitä hikoillessa, koska tähän hintaan haluan liivien olevan oikeasti hyvät. Ei siis jatkoon, mutta harkitsin. Ehkä hyvällä alennuksella pääsisivät käyttöön.



Casall Sculpture Sports Bra
Hinta: 59,90
Toppaus: Sisäänrakennetut, isot pehmusteet.

Kiinnitys: Pään yli puettava, takana vähän perinteisestä poikkeava, muovinen hakaskiinnitys.

Olkaimet: Ei voi säätää, muttei tarvitsekaan.

Rytkytys- ja hytkytystesti: 5/5 Kuin taikaa, mikään ei liiku! *Muokkaus: 3,5/5

Pystyssä töröttävät kupit ovat aggressiivisen näköiset. Näitä kokeilin poikkeuksellisesti sovituskopissa ja kokeiltuani aluksi väärää kokoa, oli helppo huomata oikea koko sopivaksi. Ensin kokeilemissani kupit jäivät tyhjiksi, mutta kainaloiden alta löytyi paljon tavaraa, joka pyrki ulos. Näistä ainoat, joissa koot menevät kuppikoon ja rinnanympäryksen mukaan.

*Muokkaus: Juoksin tänään ensimmäistä kertaa nämä päällä ja valitettavasti tuki ei ollut yhtä hyvä kuin mitä hytkynrytkyntesti lupaili.

H&M Sport 

Hinta: 24,90

Toppaus: Sisäänrakennetut, maltilliset pehmusteet.

Kiinnitys: Pään yli puettava, takana hakaskiinnitys.

Olkaimet: Säädettävät.

Rytkytys- ja hytkytystesti: 3/5

Näitä minulla on kahdet eri värisinä. Edulliset ja monikäyttöiset. Tosi mukavat päällä ja tukevat tarpeeksi esimerkiksi crosstrainingissa ja tanssiessa. Juostessa laitan toppimallisen liivin päälle.

Vielä vähän leuanvedoista

Tykkään tehdä asioita, joissa olen hyvä. Kuten yleensä me kaikki. 

Tein tänään leuanvetoja kuminauhan avustuksella kolmatta kertaa elämässäni. Se on ihanaa! Olen hämmästynyt,  miten helpolta se tuntuu. Kyllä, vertailen itseäni salaa muihin naisiin crosstrainingtunnilla ja sen takia olen tajunnut, että olen leuanvedoissa aika hyvä tällaiseksi aivan aloittelijaksi. 

Olen jo ruvennut haastamaan itseäni ja jättämään kuminauhoja pois. Muistin tueksi itselleni: tänään sain itse jalan kumppareihin ensimmäistä kertaa ja käytössä oli (jos muistan oikein) liila ja kapea sininen kuminauha. 

Olen niin hurahtanut, että harkitsen meneväni jossain vaiheessa open gym -tunnille treenaamaan pelkkiä leuanvetoja. Tavoitteenani on vetää tänä vuonna ensimmäiset leuat ilman kuminauhoja.

Haluaisin uskoa, että tähän liikkeeseen minua on vahvistunut pystypunnerrukset ja vipunostot,  koska molempia olen tehnyt paljon. Aiemmin juuri käsivoimat ja rintalihakset olivat heikoin kohtani, ilmeisesti ei enää.

Makroja ja Mifua

Kävin pari päivää sitten 3D skannauksessa. Rasvaprosenttini on korkea, vaikka sitä ei kehostani ulospäin huomaa. Tämä ei tullut minulle yllätyksenä. 

Ruokavalioni on vähähiilihydraattinen ja runsasrasvainen johtuen ärtyvän suolen oireyhtymästä ja siitä, että monet hiilihydraattipitoiset ruoat aiheuttavat eniten oireita. Yritän nyt viilata ruokavaliotani sisältämään vielä enemmän proteiinia ja vähemmän energiaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suosin vähärasvaisempia proteiinin lähteitä ja lisään tietoisesti sellaisia vähän energiaa sisältäviä hiilihydraatin lähteitä, joita vatsani kestää, kuten riisiä ja kauraa.

Valion ruokarae Mifu oli hyvässä tarjouksessa ja päätin kokeilla sitä. Proteiinia tässä raejuuston näköisessä maitotuotteessa on 14 prosenttia. Googlettelin reseptejä ja löysin Puutalobaby -blogin Mifu-testin, jossa siitä oli tehty Palak Paneerin innoittamana Palak Mifua. Resepti löytyy täältä. 

Maustoin reippaalla kädellä jauhettua inkivääriä, currylla, valko- ja mustapippurilla, suolalla ja paprikalla ja jätin vatsaani ärsyttävät sipulit pois. Myös porkkana jäi pois,  kun en muistanut ostaa niitä lisää. 

Ruoka näytti epäilyttävältä, mutta maistui aivan hullun hyvältä! Alla lyhyesti oma versioni ruoasta. 

punainen paprika
rasia Valio Mifu ruokaraetta
pussi pakastepinaattia 
500g tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
jauhettua inkivääriä
currya 
paprikajauhetta 

Kuumenna voita ja öljyä pannulla. Lisää inkivääri,  curry ja paprikajauhe. Suikaloi paprika,  lisää pannulle ja paista hetki. Lisää Mifu ja pinaatti. Paista hetki niin, että pinaatti sulaa. Lisää tomaattimurska ja loput mausteet. Anna porista hetki ja tarjoa riisin kanssa.

Kamalan näköistä. Ei uskoisi ulkonäön perusteella miten hyvää tämä oli!

Valmentajan valinta

Valmentaja -sanalla voidaan tarkoittaa montaa eri asiaa. Valmentaja voi olla esimerkiksi henkilökohtainen valmentaja, eli personal trainer, henkinen valmentaja tai jonkun tietyn lajin opettaja ja ohjaaja.

Yhteistä näille valmentajille on se, että hän on tukihenkilö ja auttaja kohti jotain tavoitetta. Tavoitteen ei tarvitse olla kovin tarkka. Henkisen valmennuksen tavoite voi olla vaikka kärsivällisyyden opetteleminen. Joitain tavoitteita voi olla vaikea mitata. "Tulla paremmaksi" (jossakin) on myös vaikea tavoite mitata, ellei ensin määrittele sitä, mitkä asiat parantavat suoritusta ja löytyykö sieltä jotain, mitä voi mitata.

Minulla on ollut opettajia, mutta ei valmentajaa. Puhun nyt enimmäkseen tanssista. En ole kilpaillut tanssissa, joten en oikeastaan ole tanssinut tavoitteellisesti. Tottakai jatkuva kehitys on tavoiteltavaa missä tahansa lajissa, mutta tanssin kohdalla olen ollut kiinnostunut sellaisesta kehityksestä, jota ei voi mitata. Kehityksestä, joka tapahtuu todella hitaasti ja ikään kuin huomaamatta.

Nyt minulla on tavoite. Tahdon kuntouttaa suorien vatsalihasteni jännesauman erkauman kuntoon. Erkauma ei ole spontaanisti palautunut nyt yli puolitoista vuotta nuoremman lapseni syntymän jälkeen, joten asialle pitää tehdä jotain. Tarvitsen valmentajan. 

Valmentajaa valitessa korostuu kaksi asiaa. Minun tulee tietää, että kyseinen henkilö ymmärtää tavoitteeni, sekä hallitsee mahdollisimman laajasti asioita, jotka liittyvät tavoitteeseeni. Hänellä tulee olla kokonaiskuva liittyen aiheeseen ja paljon kokemusta. Kokemusta voi karttua monella tavalla, valmentajan oman tekemisen kautta tai valmennettavien kautta. Todennäköisesti alan asiantuntijan palvelut maksavat enemmän kuin valmentajan, joka ymmärtää asiasta vähemmän ja jolla on niukemmin kokemusta. Jos miettii ja suhteuttaa hintaa valmennustulosten kestävyyteen ja tavoitteiden saavuttamisen aikatauluun, voi parhaan asiantuntijan puoleen kääntyminen tullakin edullisemmaksi.

Parhaan asiantuntijuuden lisäksi on tärkeää, että minun ja valmentajani ymmärrys kohtaa. On kyse asiasta, jota usein kuvataan sanalla henkilökemia. On turhauttavaa huomata, että puhuessa henkilön kanssa viestit eivät välity oikein. Valmentajani tulee ymmärtää minun tapani puhua ja hänen tulee voida selittää asiat siten, että varmasti ymmärrän. Ollakseen varma henkilökemioiden ja ymmärryksen kohtaamisesta, pitää keskustella mahdollisen valmentajan kanssa.

Hyvä merkki ymmärtämisestä on henkilökohtaiset ahaa-elämykset. Että todella tajuaa, miksi jotain tehdään tai tapahtuu ja kuulee sen rytinän, kun päässä asioita loksahtelee paikoilleen. Kun äkkiä tajuaa ja ymmärtää jonkin asian menneisyydestä ja osaa yhdistää sen tämän päivän tilanteeseen. 

Vaikka hyvät valmentajat ja opettajat ovat kultakimpaleita ja valmennussuhteesta voi tulla hyvinkin läheinen uskon, että elämän varrelle mahtuu useita opettajia. Osa opettajista puhuu samoista asioista, toisilla painotus voi olla erilainen. Koska emme voi koskaan täysin ymmärtää toisen olemusta sisältä päin tuntien, on hyvä saada mahdollisimman monipuolinen kuva ihmisenä olemisesta, omaan lajiin heijastuen.

Tyytyväisyydellä timmeihin tuloksiin

Kriiseilen vartaloani. Haluaisin olla vahvempi ja tiukempi. Kirjoitan tätä muistuttaakseni itselleni, että kaikki hyvä tapahtuu positiivisen kautta. Itsensä soimaamisella, eikä valittamisella saa mitään aikaan.

Useastihan yritämme motivoida itseämme lietsomalla tyytymättömyyttä ja haukkumalla itseämme. Katsomme kuvia hyvävartaloisista naisista ja lähdemme ehkä kerran lenkille pelkän sisuuntumisen voimalla. Se toimii valitettavasti vain sen yhden lenkin verran, joskus lamaannuttava itku ja paha olo tulee jo ennen lenkkiä.

Niiden upeiden vartaloiden katsominen masentaa. Tuntuu mahdottomalta, että itse voisi koskaan näyttää samalta. Kuilu on liian suuri, matka liian pitkä. Ajatuskin kaikesta siitä työstä tuntuu liian raskaalta. Hyvinvoivien ja energisten kaiken kokoisten ihmisten katsominen motivoi paremmin.

Vain tuskastuttavan pienet asiat yhdessä tekevät muutoksia. Se, että syöt joka päivä niin kuin syöt myös sitten,  kun vartalosi näyttää siltä miltä haaveilet. Joka kerta ruoasta nauttien. Että teet sitä samaa liikuntaa,  mitä teet ihannevartalossasi. Koska ethän tee sitä siksi,  että muutut. Liiku siksi että se on hauskaa ja siitä tulee hyvä olo nyt. Että keho toimii huomenna vähän paremmin kuin tänään. Että seuraavan kerran jaksat juosta vähän pidemmän matkan.  

Urheilullinen ja terve vartalo näyttää hyvältä. Se näkyy ulospäin, miltä vartalossasi tuntuu. Asento on tärkeämpi kuin yksittäinen ympärysmitta tai mittasuhteet. Asentoon vaikuttaa lihasten kyky kannatella kehoa. Siihen vaikuttaa se, onko kehossa kipuja tai kireyttä. Se, miltä keho tuntuu sisältä vaikuttaa ulkonäköön enemmän kuin rasvaprosentti tai lihasten koko.

Olen usein miettinyt sanoja asento ja asenne. Ne ovat ehkä samaa sukua, ainakin minulle niiden yhteys tuntuu selkeältä. Muistan teininä lukeneeni kuvauksen Madonnasta, jossa hänen ryhtiään kuvailtiin röyhkeän majesteettiseksi. Madonnaan tapaan kantaa itsensä yhdistettiin synnynnäinen siniverisyys, itsensä kunnioittaminen ja toisaalta häpeämätön kapinallisuus, kyseenalaistaminen. Luulen, että siitä hetkestä alkoi oma kunnioitukseni Madonnaa kohtaan. Hetkestä, jolloin luin toimittajan kuvauksen hänen ryhdistään. Asennosta. Asenteesta.

Mahtava Endorfiinikoukussa -blogin Elina järjesti Hyvinvointistudio Lupauksen kanssa eilen äitien hyvinvointi-illan liittyen suorien vatsalihasten jännesauman erkaumaan ja muihin äitiyden aiheuttamien muutoksiin. Lupauksen ihana Sara osasi selittää asioita anatomian kannalta siten,  että viimein sain jotain tolkkua aiemmin suorastaan mystisenä pitämiini asioihin. Vatsalihasten jännesauman erkauma ei johdukaan jupiterin ja venuksen asentojen suhteesta toisiinsa! Sara myös vahvisti, että äidit saa ja meidän täytyykin liikkua myös synnytykseen jälkeen, kehomme sallimissa rajoissa toki.

Kirjoitin äskettäin lyhyesti oman vartaloni muutoksista liittyen raskauksiin. Teksti löytyy täältä.  Asioita on loksahdellut päässäni paikoilleen ja liittynyt toisiinsa eilisen todella informatiivinen luennon jälkeen ja illalla vielä lueskelin asiasta lisää. Eilen Riina Lupaukselta totesi minulla erkauman aivan kuten olin epäillytkin. Erkauma-asia on kiinnostanut minua johtuen tietenkin omasta tilanteestani, mutta myös sen yleisyydestä. Yhdestä kahteen kolmesta synnyttäneestä naisesta kärsii suorien vatsalihasten jännesauman erkaumasta ja siitä johtuvista oireista. Aihe nousee todella usein esille myös ryhmäliikunta-asiakkaitteni kanssa. Joka kerta esille nousee myös terveydenhuollon henkilökunnan tietämättömyys ja arkailu asian suhteen. 

On ymmärrettävää, että esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajat ja jälkitarkastuksia tekevät yleislääkärit ovat sanomistensa kanssa varovaisia, etteivät neuvoisi väärin, mutta on selvää, että asiasta pitäisi kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia laajasti. Pahimmillaan tilanteet kärjistyvät vuosien saatossa pahoihin terveydellisiin ongelmiin selkävaivojen ja lantionpohjanlihasten ongelmien kanssa ja niiden hoitamisen kustannukset ovat valtavia ennaltaehkäisyyn nähden. Puhumattakaan ongelmien vaikutuksesta elämänlaatuun henkilötasolla.

Liian pienet lihakset, liikaa löllyä ympärillä. Käsivarsiani olen kriiseillyt aina.

Pääni sauhuaa kevään suunnittelemisesta. Se on hyvä, koska se on merkki tyytyväisyydestä. Olen ollut todella tyytymätön itseeni ja vartalooni lähiaikoina, mutta hyvinä hetkinä tiedän, että ne tyytymättömyyden tunteet eivät ole totta. Kehoni toimii hyvin, se on tärkeintä. Voin tehdä sillä uskomattomia asioita ja tekemällä fyysisiä asioita saan palautteena ämpärillisen hyvän olon hormoneja. Onhan se nyt siistiä!

Selkeinä tavoitteina ensi vuodelle minulla on erkauman kuntouttaminen, aerobisen liikunnan lisääminen, sekä löytää tasapaino oman liikunnan harrastamisen ja ryhmäliikunnanohjaustyön välille.

Muutoksia mutsiuden myötä

Äitiys muuttaa vartaloa. Ensimmäisen pikkuliikkujan saatuani palauduin nopeasti, enkä ollut edes kovin tietoinen siitä, mitä kaikkea muutoksia kehossa tapahtuu ja voi tapahtua. Esikoiseni syntyi pitkän synnyttelyn jälkeen keisarinleikkauksella ja siitä palautuminen on tietenkin toisenlaista kuin alakautta tapahtuneessa synnytyksessä.

Ymmärtääkseni ihanteellinen lasten ikäero olisi noin neljästä viiteen vuotta äidin fyysistä palautumista ajatellen. Ihmisen elimistö on aivan huikea kyvyssään korjata itseään, mutta synnytys on jotain niin mullistavaa, että siitä kokonaan palautuminen kestää kauan. Minun pikkuliikkujien välinen ikäero on kaksi ja puoli vuotta. En tiedä mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, mutta huomaan edelleen edelliseen raskauteen ja synnytykseen liittyviä asioita kehossani, pienemmän pikkuliikkujan ollessa puolitoistavuotias.

En ole täysin tyytyväinen ryhtiini. Seison, kävelen ja liikun verrattain hyvässä asennossa, mutta haaveilen täydellisestä ryhdistä ja väsymättömästä kehon hallinnasta. Koen, että raskaudet ovat vaikuttaneet ryhtiini. Raskaana ollessa painopiste muuttuu ja muutokset vatsalihaksissa, sekä koville joutuvissa lantionpohjan lihaksissa vaikuttavat kaikki osaltaan asentoon. Viime kesänä minulta udeltiin kolme kertaa parin viikon sisään olenko raskaana ja otin sen todella raskaasti. Päättelin uteluiden johtuvan ryhtini virheasennosta. Väsähdän helposti ikään kuin mutkalle niin, että vatsani pullistuu eteen.  

Kärsin ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavana myös vatsan turpoilemisesta. Joudun päivittäin miettimään syömisiäni siltä kannalta, onko tänään vielä jotain menoa ja voinko ottaa riskiä, että vatsa tulee kipeäksi ja turpoaa. Stressi, eli henkinen kuormitus pahentaa oireitani. Turpoamisen lisäksi alavatsaani tuntuu ilmaantuneen pysyvä makkara. Sellainen löysempi röllykkä, josta saa napakan otteen. Vaikka muuten olen aika hoikka, on minulla synnyttäneen naisen alavatsa. Jostain syystä se vaivaa minua todella vähän. Makkara tuo naisellista muotoa vartalooni ja on merkkinä äitiydestäni. Vatsamakkaran alareunassa on myös 10 cm mittainen arpi muistona siitä hetkestä, kun minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti.

Vaikka tiesin toisen lapseni synnytettyäni, että pitäisi malttaa ottaa iisisti, taisin silti aloittaa turhan kovan liikkumisen liian aikaisin. Ainakin kuntonyrkkeilytreenit olisin voinut jättää väliin, vaikka se jumpatessa hyvältä tuntuikin. Nyt puolitoista vuotta pikkuisemman syntymän jälkeen epäilen, että minulla on edelleen pientä erkaumaa vatsalihaksissa. Välttelen edelleen suorien vatsalihasten treenaamista ja etenkin rutistuksia, koska mielestäni tietyissä asennoissa ja liikkeissä keskeltä vatsaani pullistuu ranskanleipä. Varsinaista rakoa ei tunnusteltaessa ole kuin ehkä puolen sentin verran.

Rintani ovat aina olleet pienet ja suhteeni niihin aika välinpitämätön. Nyt kahden lapsen jälkeen pidän niistä vähän enemmän kuin ennen lapsia, koska nännini ovat mielestäni kauniimmat. Pienemmän pikkuliikkujan imettämisen olen lopettanut vasta syyskuussa ja totta kai rintani roikkuvat, mutta entä sitten? Rinnat ovat muuttuneet, mutta ne ovat silti ihan kivat. 

Rintakehäni on suurentunut huomattavasti. Yhdistän tämän edelliseen raskauteen, mutta salaa toivon, että se olisi lihasta. Toisaalta välillä kriiseilen selkäläskejä yläselässä kainaloiden alla, voihan se olla siis lihomistakin. Minulla on kenkälaatikollinen laadukkaita ja kauniita urheiluliivejä, jotka eivät tule enää ikinä mahtumaan ylleni.

Olen hyvinkin tietoinen lantionpohjan lihasten tärkeydestä, sekä siitä miten niitä tulee treenata. Olen ohjannut ryhmäliikuntatuntia raskaana oleville naisille ja sisällytän aika ajoin lantionpohjan lihasten treeniä kehonhuoltotunteihini. Pienempää pikkuliikkujaa synnyttäessäni pelkäsin todella paljon sitä, että alapäähän tulee vaurioita tai että pitää leikata. Kerroin asiasta kätilölle ja synnytys onneksi sujui niin, ettei pienintäkään haavaa tullut. 

Aivan synnytyksen jälkeisinä kahtena tai kolmena päivänä, minun oli hankala hallita lantionpohjan lihaksia, mutta pääsin todella helpolla asian suhteen. Uskon, että synnytystä ennen tapahtuneella lantionpohjan lihasten ja muulla jumpalla on ollut vaikutusta asiaan. Olen treenannut lantionpohjan lihaksia nuoresta tytöstä, eli en nyt tarkoita pelkästään raskauden aikaista ennakoivaa treeniä, vaikka totta kai sillä on varmaan myös suuri vaikutus synnytyksen sujumiseen ja siitä palautumiseen.

Nyt lähiaikoina olen havahtunut, että lantionpohjani kestovoima voisi olla parempi. Kestovoimalla tarkoitetaan sitä lihastyötä, jota tarvitsemme esimerkiksi virtsan pidättämiseen. Minusta tuntuu, että minulle tulee todella usein pissahätä, joka toisaalta voi johtua myös siitä, että juon paljon vettä. Olen nyt muistutellut itseäni treenaamaan nimenomaan kestovoimaa lisää. Asumme melko ison valo-ohjatun risteyksen lähellä ja noista valoista tulee päivittäin kuljettua kävellen, välillä montakin kertaa. Usein valojen vaihtumista saa odotella kauan. Hyvä muistisääntö on aina punaisen palaessa jännittää lantionpohjan lihakset ja pitää jännitys niin kauan, kun punainen valo palaa.