Negatiivisista tunteista viha ja suuttumus toimivat treenin kanssa hyvin. Monella on varmaan kokemuksia siitä, kuinka juoksu tuntuu erityisen lentävältä, kun lenkille lähtee suutuksissa tai miten lihaksissa tuntuu olevan erityisen paljon ytyä, kun nostaa painavia asioita adrenaliinin voimalla. Usein näissä yhdistävänä tekijänä on suuttumus jotain ulkoista kohdetta kohtaan. Itselläni ainakin itseäni kohtaan kohdistuva viha on usein lamauttavaa ja silloin kävelylenkki toimii parhaiten saaden ajatuksia harhautumaan oman navan tonkimisesta muihin asioihin.
Itse koen ajoittain treeneihin liittyvää pelkoa. Pelko ei kohdistu itse treeniin, vaan siihen, että en osaa tai olen huonoin. Kyse on selvästikin jonkinlaisesta sosiaalisesta pelosta. Välillä pelko yhdistyy johonkin fyysiseen tekemiseen, kuten esimerkiksi boxille hyppäämiseen. Boxikammo on erityisesti naisille todella yleistä, mutta tieto ei paljon lohduta boxin reunalla koroketta tuijottaessa, kun jalat eivät vain suostu tottelemaan. Fyysisen tekemisen pelkoon tuntuu auttavan vain tekeminen. Mutta entä pelko siitä, että on huono tai että epäonnistuu? Ehkä siihenkin pätee se, että ei auta kuin epäonnistua aina uudestaan ja joku kerta saakin ehkä todeta, että ei ollutkaan huonoin, vaan tällä kertaa toiseksi tai kolmanneksi huonoin?
Minulla on tällä hetkellä useammastakin lajista erilaisia nihkeitä tunteita, joiden perimmäiseksi lähteiksi tuntuu paljastuvan erilaisia pelkoja. Uskon, että pelot ovat useimmiten täysin turhia ja niistä pääsee, kun vain menee ja tekee, pelosta välittämättä. Yksi minule huonoja fiiliksiä aiheuttava laji tällä hetkellä on crosstraining. Myös crosstrainincin sellaiset treenimuodot, joissa tunnen olevani hyvä, kuten vaikka askelkyykyt, aiveuttavat tällä hetkellä vastenmielisyyttä. Hankalat tunteet liittyvät varmasti myös palautumisen tarpeeseeni. Olen aamuisin todella väsynyt, vaikka nukun pitkät yöunet ja melkein päivittäin myös päiväunet. Lisäksi minulla on koko ajan nälkä, vaikka myös syön koko ajan ja lihaksissa tuntuu jatkuvaa kolotusta eri puolilla kehoa.
Taistelen mielelläni omia pelkojani vastaan tai vielä mieluummin pyrin vain olemaan kuuntelematta niitä. Jätän kuitenkin tänään crosstraining-treenit väliin. Muutamat treenit, kun jättää väliin ja tekee jotain aivan muuta, löytyy yleensä myös motivaatiota taas lähteä treeneihin. Ja vaikka niin ei kävisikään, niin entä sitten? Ihminen kykenee mitä ihmeellisimpiin liikuntalajeihin ja niistä voi nautiskella lajien seisovasta pöydästä oman maun ja fiiliksen mukaan. Vaikka siten ei kehity tietyssä jutussa erityisen tehokkaasti, on monipuolinen treeni terveellisin vaihtoehto ja kaikki liike tukee toista, eli kehittymistä tapahtuu yleisellä tasolla, sen ei aina tarvitse olla lajikohtaista.
