torstai 21. syyskuuta 2017

Murskatappio Rantakympillä

Vielä perjantaina olin jännittynein, mutta hyvin fiiliksin lähdössä juoksemaan sunnuntain Rantakymppiä. Lauantaiaamuna heräsin kipeänä. Kurkkukivun ja vuotavan nenän lisäksi päätäni särki niin pahasti, että välillä mietin olisinko sittenkin tarpeeksi terve juostakseni. Sunnuntaina heräsin onneksi ilman päänsärkyä, mutta auttamattoman flunssaisena. Välillä käy näin ja se on ihan ok. Liikkujamies kävi hakemassa perjantaina meidän molempien paidat ja kilpailunumerot, joten ainakin sain ruman värisen, mutta muuten hienon uuden paidan. Lisäksi Liikkujamies ilmoitti minut toukokuussa juostavaan Espoon Iltajuoksuun seitsemän kilometrin matkalle. 


perjantai 15. syyskuuta 2017

Juoksun tasotesti


Tällä viikolla oli juoksun pienryhmävalmennuksessa tasotestin aika. Edellinen testi tehtiin kaksi kuukautta sitten ja silloin mittasimme myös veren maitohapon määrän aina juoksuvetojen jälkeen. En muistanutkaan, että olin ottanut tavoitteeksi pystyä juoksemaan kaikilla sykealueilla ennen kuin nyt luin tuon postauksen.

Testi toteutettiin muuten aivan samalla tavalla kuin viimeksi, mutta ilman laktaattien mittaamista. Myöskään maksimisykettä emme selvittäneet. Käytännössä siis lämmittelimme ja sen jälkeen juoksimme neljä kertaa kilometrin verran pitäen lyhyet tauot vetojen välissä.

Minulla oli kierroksillani tavoitteena pitää sykkeet lähellä seuraavia: 1. 143, 2. 147 3. 165 ja 4. 172 iskua minuutissa. Kaksi ekaa kierrosta meni juosten, paitsi ihan vähän jouduin kävelemään tiputtaakseni sykettä. Silti ero kahden kuukauden takaiseen oli huomattava! Näissä kahdessa kierroksessa huomasi miten valtavasti peruskuntoni on parantunut. Kilometrivauhteina kehitystä oli tapahtunut alimmalla sykkeellä minuutin verran ja seuraavallakin sykealueella 45 sekuntia.  Kaikilla sykealueilla kilometrivauhti oli parantunut. Silti nopeimmalla kierroksella juoksin vain noin kuuden minuutin kilometrivauhtia, eli aiempi tavoitteeni juosta kymppi alle tuntiin ylihuomenna tuntuu käytännössä mahdottomalta. Tavoitteenani on a) päästä maaliin ja jos teen sen joko b) koko matkan juosten tai c) noin ajassa 1:10, olen erittäin tyytyväinen itseeni.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Mukavia pitkiä juoksuvetoja

Tämän viikon juoksutreenit jännitti etukäteen paljon. Tiesin, että meillä on pitkiä vetoja ja saatoin tuntea ahdistuksen ja väsymyksen ja etenkin kaiken sen ketutuksen etukäteen, kun kuvittelin itseni juoksemassa taas viimeisillä voimillani. Lähtiessäni treeneihin minulla oli kylmä, housut hilautuivat joka askeleella alaspäin ja juoksuvyö oli kaikin tavoin väärin säädetty ja vääränlainen. Ei siis mitenkään hilpeät lähtöfiilikset lämmittelyissä. Harkitsin kääntyväni matkalta kotiin hakemaan juoksutakin, mutta järkeilin tilanteen muuttuvan, kunhan kehoni rupeaa kunnolla tuottamaan lämpöä ja olin oikeassa. Pitkähihainen tekninen treenipaita oli aivan riittävä alkusyksyn tuuliseen viileyteen ja housutkin suostuivat pysymään paikoillaan, kun nostin niitä sen verran, että nilkat paljastuivat.


Itse treeni osoittautui yllättävän helpoksi. Juoksin lämmittelyn jälkeen kaksi kertaa 1300 metriä ja kaksi kertaa 800 metriä vuorotellen matkoja. Juoksu sujui mukavasti, vaikkakin melko hitaasti. Sain kuitenkin kiristettyä vauhtia useampaan otteeseen, mistä olen iloinen.

Valmentajamme kuvasi meitä kaikkia pienet pätkät puhelimella. Näin kännykän näytöltä hidastettuna kuinka laskeudun joka askeleella kantapäälle. Olen saanut korjattua juoksuasenossani käsien ja hartioiden rentoutta ja lantioni pysyy melko hyvin oikealla paikalla. Nyt minun tulisi muistaa nojata aina hiukan eteenpäin ja saada askel suoraan lantion päälle. Liikkujamies on kehottanut minua ajattelemaan, että nostan jalkaa toisen säären suuntaisesti ja jostain luin, että pitää vähän polkaista taakse ja hakea sieltä eteenpäin työntävää voimaa.

Juttelimme tulevista juoksutapahtumista ja niihin valmistautumisesta paljon. Meillä on ensi viikolla vielä tasotesti, eli juoksemme uudestaan neljä tai viisi kertaa kilometrin tietyillä sykealueilla pysytellen. Tasotesti ei jännitä tällä kertaa. On mielenkiintoista nähdä onko parissa kuukaudessa tapahtunut kehitystä ja jos on, niin kuinka paljon. Juoksu tuntuu aivan erilaiselta kuin kaksi kuukautta sitten, mutta se ei välttämättä näy vauhdeissa kovinkaan paljon.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Treeni ja vaikeat tunteet

Treenaamiseen liittyy paljon tunteita. Periaatteessahan siihen ei tarvitse liittyä tunteita, kunhan menee ja tekee. Mutta, koska olemme ihmisiä, homma ei aina mene niin. Treeni itsessään myös aiheuttaa tunteita, parhaimmillaan onnistumisen riemua ja valtavan suurta hyvää oloa.


Negatiivisista tunteista viha ja suuttumus toimivat treenin kanssa hyvin. Monella on varmaan kokemuksia siitä, kuinka juoksu tuntuu erityisen lentävältä, kun lenkille lähtee suutuksissa tai miten lihaksissa tuntuu olevan erityisen paljon ytyä, kun nostaa painavia asioita adrenaliinin voimalla. Usein näissä yhdistävänä tekijänä on suuttumus jotain ulkoista kohdetta kohtaan. Itselläni ainakin itseäni kohtaan kohdistuva viha on usein lamauttavaa ja silloin kävelylenkki toimii parhaiten saaden ajatuksia harhautumaan oman navan tonkimisesta muihin asioihin.

Itse koen ajoittain treeneihin liittyvää pelkoa. Pelko ei kohdistu itse treeniin, vaan siihen, että en osaa tai olen huonoin. Kyse on selvästikin jonkinlaisesta sosiaalisesta pelosta. Välillä pelko yhdistyy johonkin fyysiseen tekemiseen, kuten esimerkiksi boxille hyppäämiseen. Boxikammo on erityisesti naisille todella yleistä, mutta tieto ei paljon lohduta boxin reunalla koroketta tuijottaessa, kun jalat eivät vain suostu tottelemaan. Fyysisen tekemisen pelkoon tuntuu auttavan vain tekeminen. Mutta entä pelko siitä, että on huono tai että epäonnistuu? Ehkä siihenkin pätee se, että ei auta kuin epäonnistua aina uudestaan ja joku kerta saakin ehkä todeta, että ei ollutkaan huonoin, vaan tällä kertaa toiseksi tai kolmanneksi huonoin?

Minulla on tällä hetkellä useammastakin lajista erilaisia nihkeitä tunteita, joiden perimmäiseksi lähteiksi tuntuu paljastuvan erilaisia pelkoja. Uskon, että pelot ovat useimmiten täysin turhia ja niistä pääsee, kun vain menee ja tekee, pelosta välittämättä. Yksi minule huonoja fiiliksiä aiheuttava laji tällä hetkellä on crosstraining. Myös crosstrainincin sellaiset treenimuodot, joissa tunnen olevani hyvä, kuten vaikka askelkyykyt, aiveuttavat tällä hetkellä vastenmielisyyttä. Hankalat tunteet liittyvät varmasti myös palautumisen tarpeeseeni. Olen aamuisin todella väsynyt, vaikka nukun pitkät yöunet ja melkein päivittäin myös päiväunet. Lisäksi minulla on koko ajan nälkä, vaikka myös syön koko ajan ja lihaksissa tuntuu jatkuvaa kolotusta eri puolilla kehoa.

Taistelen mielelläni omia pelkojani vastaan tai vielä mieluummin pyrin vain olemaan kuuntelematta niitä. Jätän kuitenkin tänään crosstraining-treenit väliin. Muutamat treenit, kun jättää väliin ja tekee jotain aivan muuta, löytyy yleensä myös motivaatiota taas lähteä treeneihin. Ja vaikka niin ei kävisikään, niin entä sitten? Ihminen kykenee mitä ihmeellisimpiin liikuntalajeihin ja niistä voi nautiskella lajien seisovasta pöydästä oman maun ja fiiliksen mukaan. Vaikka siten ei kehity tietyssä jutussa erityisen tehokkaasti, on monipuolinen treeni terveellisin vaihtoehto ja kaikki liike tukee toista, eli kehittymistä tapahtuu yleisellä tasolla, sen ei aina tarvitse olla lajikohtaista.

lauantai 26. elokuuta 2017

Oksettavia mäkivetoja!

Tällä viikolla juoksun pienryhmävalmennuksessa meillä oli vuorossa mäkivedot. Lämmittelimme hölkkäämällä vetopaikalle ja jatkoimme rauhallisesti hölkkäillen ensimmäisen kerran mäen päälle. Mäkemme oli alkuun loiva, mutta jyrkkeni loppua kohden jyrkästi. Saimme ohjeet muuttaa askelrytmiä mäen jyrkentyessä, jotta vauhti ei hiipuisi. Helpommin sanottu kuin tehty.

Aluksi juoksimme mäen (pituutta noin 200 metriä) kolme kertaa ylös ja kävelimme aina alas. Tarkoituksena oli, että jokainen veto olisi ollut hiukan edellistä nopeampi. Näissä ensimmäisissä kolmessa vedossa se toteutuikin osaltani aika hyvin. Homma muuttui astetta haastavammaksi, kun matka piteni yli tuplasti. Seuraavat kolme vetoa olivat reilun 400 metrin pituisia ja tuo sama jyrkkä loppu häämötti aina kaukana mäen lopussa. Minun vauhtini eivät näissä pidemmissä vedoissa enää kasvaneet. Minulle oli tarpeeksi haastetta pakottaa itseni juoksemaan vedot huipulle asti. Puolessa välissä treeniä huomasin, että aina jyrkässä lopussa minua rupesi vähän huimaamaan ja kaksi viimeistä vetoa saivat aikaan oksettavan olon. Josta olin iloinen! Minua ei ole koskaan aiemmin ruvennut oksettamaan treeneissä ja uskon sen johtuvan siitä, että en saa piiskattua itsestäni viimeisiä mehuja irti. Nytkään vedot eivät saaneet sykettäni maksimilukemiin, mutta rankkuudelta treeni oli kuitenkin sitä luokkaa, että en ikinä saisi yksin itsestäni niin kovia tehoja irti. 

Viimeisen vedon jälkeen valmentajamme ilahdutti meitä ilmoittamalla, että meidän tulee vielä kerran juosta huipulle. Minä kuuluin onnekseni siihen ryhmään, joka sai juosta lyhyemmän matkan ensimmäiseltä lähtöpaikalta. Näiden kahdeksan (!) mäkivedon jälkeen hölkkäsimme vielä tasaisella ja teimme muutamia keskivartaloharjoituksia.


Muistan jostain lukeneeni, että ylämäkeen eteneminen, oli se sitten kävellen tai juosten, olisi rasittavuudeltaan ainutlaatuista treeniä. Ylämäkitreenin kehittäviä ominaisuuksia oli tutkimuksissa verrattu muihin treenitapoihin ja yritetty imitoida sitä lisäämällä vastusta tai muuten vaikeuskerrointa tasaisella alustalla. Tämä tuntuu loogiselta, koska onhan jo pelkkä jyrkän mäen käveleminen todella raskaan tuntuista, juoksemisesta puhumattakaan. Ainakin huomaan, että suhtaudun nykyään edessä olevaan mäkeen innokkaammin kuin aikaisemmin, onhan se aina mahdollisuus kehittää kuntoa ja mäen käveleminen kivempaa kuin juokseminen.

tiistai 22. elokuuta 2017

Kannusta lapsia liikkumaan ja voittakaa palkintoja!


Minun tämän hetken lempparikuntosalini on leikkipuistossa tai päiväkodin pihalla (illalla tai viikonloppuna). Mukaan pakkaan pikkuliikkujat, kahvallisen vastuskuminauhan ja välillä hyppynarun tai kahvakuulan. Jos rattaat ovat mukana, otan alkulämmön ja nostan sykettä työntämällä niitä mahdollisimman reippaasti.

Treenini leikkipuistossa on yleensä aina aika samanlainen. Teen kiertoharjoittelutyylillä yhtä liikettä aina 6-12 toistoa ja siirryn suoraan seuraavaan. Teen aika rennolla tahdilla keskittyen välillä myös lapsiin ja siksi teen aina kolme kierrosta putkeen. Liikkeet vaihtelevat, mutta yleensä käytän keinua soutuliikkeen apuna ja kyykkyihin. Kyykyissä pidän siis keinusta kiinni, että voin nojata vähän taaksen ja pääsen kyykkäämään syvälle. Ilman painoja kyykky toimii liikkuvuusharjoituksena ja pakaraa aktivoivana liikkeenä. 

Vastuskuminauhaa avuksi käyttäen teen vaakasoutua, hauiskääntöä, ojentajia ja hartioiden takaosaa. Leikkipuiston telineistä löytyy aina eri korkeuksilla olevia kohtia, joihin kumpparin saa viritettyä. Lisäksi leikkipuistosta löytyy yleensä myös joku taso, jota vasten voi punnertaa perinteisiä etunojapunnerruksia ja ojentajapunnerruksia ja hyvällä tuurilla sopivalla korkeudella oleva tanko, jonka avulla voi tehdä horisontaalisia leuanvetoja (jalkapohjat maassa, polvet noin 90 asteen kulmassa, kädet alkuasennossa pystysuorassa ja siitä nostat itsesi ja rinnan kohti tankoa).

Minun pikkuliikkujat ovat vielä niin pieniä, että heidän liikunnan harrastamisensa ei ole kovin suunniteltua, eikä kaksi- ja neljävuotiaiden kanssa voi tehdä mitään kovin tarkkoja sääntöjä sisältävää liikuntaa. Silti esimerkin voima on valtava. Isompi pikkuliikkuja keksii puistossa omia lihaskuntoliikkeitä ja pienempi matkii isompaa, ei niinkään vanhempiaan. Pojat tykkäävät tehdä juoksupyrähdyksiä aina, kun mahdollista ja kailenlaista kiipeilyä pyrin olemaan rajoittamatta, vaikka välillä hirvittääkin. 

Liikkujamies keksi viime leikkipuisto- ja jumppareissulla sopivan yksinkertaisen leikin meille kaikille: kaikki hyppäävät vuorollaan tasajalkaa eteenpäin ja merkitään viivalla mihin asti jokainen hyppäsi. Kaikilla on yhteensä kolme hyppyä käytettävänään tavoitteena joka hypyllä aina päästä vähän omaa edellistä tulostaan pidemmälle.

Reima starttasi eilen #millionhoursofjoy -kampanjan, jonka tarkoituksena on muistuttaa, että lapset tarvitsevat reipasta liikuntaa joka ikinen päivä. On vanhempien vastuulla huolehtia, että lapset liikkuvat tarpeeksi. Liikunnan ei tarvitse olla erillään leikistä, vaan parhaimmillaan leikki itsessään liikuttaa lasta.


Kampanjaan, viikottaisten tuotepalkintojen ja pääpalkintona olevan Rukan matkan arvontaan voi osallistua kolmella tavalla:
  1. Ilmoita lapsesi päivittäinen liikunta kampanjasivustolla www.reima.com/kidventure
  2. Julkaise kuva Reiman Facebook-sivulla tai Instagramissa tagilla #millionhoursofjoy
  3. ReimaGO-aktiivisuussensorin käyttäjät voivat sovelluksesta käsin määrätä liikuntatuntinsa siirrettäviksi kampanjaan automaattisesti.

lauantai 19. elokuuta 2017

Hyvät ja edulliset bluetooth-kuulokkeet



Ostin toukokuussa siniset JBL T450BT -kuulokkeet ja olen ollut niihin eritttäin tyytyväinen. Halusin langattomat kuulokkeet juoksulenkeille ja nimenomaan sangallisen mallin. Korvani ovat todella herkät kylmälle tuulelle ja kuulokkeet toimivat korville hyvänä suojana. Kuulokkeet istuvat korvilla niin tiiviisti, että kaikki ulkopuoliset äänet vaimenevat todella tehokkaasti. Olen joutunut opettelemaan tuplavarmistuksen tien ylityksiä varten, mutta mitään vaaratilanteita ei ole syntynyt. 

Jos musiikissa on tauko, kuuluu joka askeleella pieni humpsahdus, mutta se ei ole kovin häiritsevä. Jos akku pääsee loppumaan kesken lenkin, ei ääni ala ärsyttämään, vaan sen unohtaa äkkiä. Akku tosin kestää monta lenkkiä, lataan kuulokkeita ehkä kerran kuukaudessa, jos niinkään usein. 

Äänenlaatu on erittäin hyvä etenkin, kun huomioi, että nämä maksavat alle 40 euroa. En ole mitenkään liian näppärä teknisten vempaiden kanssa, mutta koska näissä on neljä nappia ja reikä laturille, opin käytön heti. En usko, että kuulokkeet ovat mitenkään roiskesuojatut tai vesitiiviit, mutta ainakaan tihkusateesta ne eivät ole säikähtäneet.