maanantai 18. joulukuuta 2017

Laitteet kiinni ysiltä

Nukahtaminen on ollut viimeisen kuukauden ajan hankalaa. Olen aikoinani kärsinyt todella pahoista unettomuuskausista ja elellyt unirytmissä joka toinen yö unta, joka toinen ei. Nykyisin tarvitsen aivan vähintään kahdeksan tuntia unta joka yö, muuten minusta tulee kärttyinen ja hankala ihminen.

Nykyisin olen useimmiten iltaisin niin väsynyt, että uni tulee käytännössä heti. Jostain syystä nyt viimeisen kuukauden aikana uni ei ole tahtonut tulla. Ihan peruslevottomuuden lisäksi olen kärsinyt ahdistavista pakkoajatuksista. Siis fyysistä epämiellyttävää oloa aiheuttavista ajatuksista, joiden ajatteleminen pelottaa, mutta myös niiden ajattelematta jättäminen pelottaa. Minulla on ollut lapsesta asti taipumusta lievään pakko-oireiluun ja tunnistan näiden ajatusten liittyvän samaan kategoriaan.

Pakkoajatuksia pyrin lievittämään mindfullnessmeditaatiolla ja mäkikuisman avulla. Yleiseen levottomuuteen keksimme Liikkujamiehen kanssa jo joitain viikkoja sitten hyvin yksinkertaisen apukeinon: laitamme tabletin, tietokoneen ja kännykät pois tuntia ennen nukkumaanmenoa. Meillä on pitkään ollut tapana mennä kymmeneltä sänkyyn, eli kaikki älylaitteet menevät kiinni yhdeksältä. Simppeliä, mutta ah niin toimivaa!

Ostimme perinteisen FM -radion, jonka kuunteleminen iltapalalla ei vaikeuta nukahtamidta.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Pitkästä aikaa kuntonyrkkeilyä

Jostain syystä meni taas pitkä tovi ilman kuntonyrkkeilytreenejä. Eilen kävin kokeilemassa vieläkö lyönnit löytyvät selkärangasta. Pelkäsin, että tunti olisi todella rankka, mutta ei se ehkä ollut. Voi myös olla, että peruskuntoni on noussut ja siksi nyrkkeileminenkään ei enää tunnu kamalan rankalta. Lajissahan käytetään koko kroppaa ja liikutaan parhaimmillaan koko ajan ja siksi se on myös monella tapaa todella tehokas laji.

Eilisissä treeneissä meitä naisia oli vain kaksi ja olimme pari. Parini oli nyrkkeillyt pitkään ja osasi antaa tarkkanäköisiä neuvoja tekniikkani parantamiseksi. Tuntui vähän siltä, että olisi treenannut oman valmentajan kanssa. Kerran tunnin vetäjä tuli huomauttamaan, että pidin pistareita sen näköisenä, että pelkään. Nauratti, koska parini löi välillä niin kovaa, että kieltämättä välillä vähän pelotti. Toisaalta oli mukava huomata, että pelko oli pikemminkin refleksi, eikä koko ajan läsnä jännittyneenä tunteena.

Huomasin eilen, että keskittymiskykyni oli hyvä, parempi kuin yleensä. Nyrkkeilyssä on pakko olla joka lyönnillä hereillä ja koska fyysisesti voi ruveta väsyttämään, lähtee myös mieli helposti vaeltamaan pois tekemisestä. Eilen kuitenkin huomasin vasta aivan viimeisissä lyöntisarjoissa, että muisti ei tahdo pysyä mukana niin monimutkaisessa kuviossa, kuten "suora, suora, koukku, koukku".

perjantai 8. joulukuuta 2017

Pois mukavuusalueelta

Puhun usein asiakkaiden kanssa siitä, kuinka me kaikki teemme mieluiten sellaisia treenejä ja liikkeitä, joissa olemme hyviä. Kun puhutaan sellaisista tavoitteista, kuten liikunnan säännöllisyys tai jossain yksittäisessä liikkeessä/asiassa kehittyminen, on hyvä hyödyntää juuri niitä vahvuuksiaan ja tehdä liikunnasta mahdollisimman nautinnollista. Silti välillä pitää vähän ravistella rutiineja, että liikunta olisi tarpeeksi kehittävää ja monipuolista.

Sain tänään treenata erittäin osaavan valmentajan opastuksella. Treeni sisälsi minulle täysin uusia liikkeitä ja myös sellaisia liikkeitä, joita en olisi halunnut tehdä. Hiihtohyppy, eli toiselta nimeltään askelkyykkyhyppy oli yksi sellainen liike, jota minun ei tulisi mieleenkään tehdä omin päin. Tai vaikka tulisi mieleen, niin en varmasti jaksaisi tehdä sitä paria hyppyä enempää, jos en olisi tilanteessa, missä toinen seisoo vieressä ja käskee hypätä. Juuri se on useasti itsensä ylittämistä, että ylipäätänsä tekee. Aina ei tarvitse takoa uusia ennätyksiä. Välillä suurin voitto on se, että aloittaa tai se, että jatkaa, vaikka ei tuntuisi kivalta.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Testissä Lohilo proteiinijätski


Voin aloittaa suoraan testin lopputuloksella: 

Ei jatkoon! En osta toista kertaa, koska maistuu pahalta.

Hypistelin paketteja paikallisessa K-Supermarketissa ja vaikka olisin halunnut valita maapähkinävoimaun, päädyin ostamaan maut Caramel Chocolate ja Double Chocolate sen perusteella, että ne sisällysluettelon perusteella aiheuttaisivat ehkä kaikista vähiten vatsaoireita. Muissa mauissa oli esimerkiksi inuliinia, joka ei sovi ollenkaan IBS-ruokavalioon, mutta kyllähän näistäkin löytyi FODMAPeja, kuten laktitolia ja polydesktroosia. Määrät toki ovat pieniä ja söin jätskejä niin vähän, että FODMAP-pahikset eivät päässeet oireita aiheuttamaan. Tuomioni syy ei siis ole ravintosisältö, vaan juurikin sama, miksi söin näitä niin vähän: maku.

Maku oli tympeä, mitäänsanomaton ja koostumus liian kova. En myöskään tykännyt ajatuksesta, että jätski on ikään kuin pakko syödä suoraan pahvipakkauksesta. Minä pidän lautasista ja tykkään ihan käyttääkin niitä. Pakkaus on myös todella iso, jos on ajateltu, että se olisi kerta-annos.

En ymmärrä miksi söisin tätä, kun voin syödä jotain, mikä maistuu hyvältä. Tarkoitan siis, että tuotehan on tarkoitettu herkutteluun, eikä sinällään ole itsessään mikään terveystuote. Valitsen vastaisuudessakin 70% kaakaota sisältävän suklaan herkutteluun ja herkuttelen joka päivä myös runsaasti proteiinia sisältävällä hyvällä perusruoalla. 

Vinkkinä vielä proteiinijätskiä kaipaaville, että terveellisemman herkkujätskin saa sekoittamalla vaniljajäätelöä ja maapähkinävoita. Nougatversion siitä saa lisäämällä sekaan tummaa kaakaojauhetta.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Pitkästä aikaa juoksua

Olen nyt muutaman kuukauden sisään juossut ehkä kolme kertaa. Kesällä juuri löytynyt juoksukunto on menetetty ja aloitan varovasti aivan alusta. Se ei jostain syystä harmita.


Liikkujamies kehitti itselleen jumppaohjelman, johon kuuluu joka toinen päivä kevyt, lyhyt juoksulenkki. Siitä inspiroituneena aloitin itsekin jotain samantyylistä. Toukokuuhun on vielä aikaa, mutta olisi ihana jaksaa juosta Espoon iltajuoksun seitsemän kilometriä kevyesti ja mukavasti. Liikunnanohjaustöiden lisäksi teen joka toinen päivä lyhyen lihaskuntotreenin ja joka toinen päivä käyn lyhyellä lenkillä yhdistellen kävelyä ja juoksua nyt alkuun aina kaksi minuuttia juoksua ja väliin minuutti kävelyä yhteensä parikymmentä minuuttia. Se tuntuu sopivan leppoisalta aloitukselta.

Minulla on ollut taas vartalokriisi. Tuntuu, että en syö paljon mitään ja liikun paljon ja silti vain jatkan leviämistä. Kuulostaa jokaisen lihavan ihmisen selittelyltä. Koska syömiseni on todella vaikeaa johtuen ärtyvän suolen oireyhtymästä ja sairaus sanelee ruokailujani, olen nyt miettinyt, että liikunkohan oikeasti ihan niin paljon kuin olen kuvitellut? Tiedän, että negatiivisuuden kautta minun ei kannata itseäni motivoida ja ihan tutkitustikin se ei ole kestävä syy kenellekään liikunnan lisäämiseen, mutta yritän nyt ihan realistisesti suhtautuen kokeilla miten tietoinen liikunnan lisääminen vaikuttaa kroppakriiseilyyn. 

En osaa poistaa Polar -juoksukelloni aktiivisuuden mittaus toimintoa, joka minulla taitaa olla korkeimmalla mahdollisella tasolla. Otan nyt sen mittariksi sille, paljon minun tulisi päivän aikana liikkua. Aiemmin minulle on usein käynyt niin, että noin joka toinen päivä aktiivisuuteni on 150 prosentin luokkaa ja joka toinen päivä noin 50%. Periaatteessahan kulutuksen luulisi olevan samaa luokkaa kuin silloin, kun joka päivä yulee 100% tavoitteesta täyteen, mutta katson nyt miten tämä muutos vaikuttaa elämääni. Ainakin eilen illalla lähdin innoissani lenkittämään koiraa ja keräämään aktiivisuusprosenttia, kun siitä vielä vähän puuttui vapaapäivän jäljiltä.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Vatsan kuulumiset tiukemman ruokavalion aikaan

Olen nyt noin kuukauden ajan syönyt tiukan ruokavalion mukaan. Syksyllä vatsasairauteni ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) oireili jotenkin tavallista enemmän ja jätin jopa yleensä hyvin sietämäni ruisnäkkileivän pois ruokavaliosta. Olen nyt elänyt lähinnä kvinoalla, tonnikalalla, kurkulla, smetanalla, sinihomejuustolla, leipäjuustolla, viilillä ja banaaneilla ja vatsa on voinutkin oikein mukavasti.


Paitsi, että pari päivää sitten iski aivan järkyttävä vatsakipu. Olin syönyt itse tekemääni salaattia, jossa oli babypinaattia, Vuolu -kanafilettä, paprikaa, kurkkua, pecorinojuustoa ja auringonkukan-, sekä pinjansiemeniä, päällä saksanpähkinäöljyä ja vähän balsamicoa. En tiedä mikä oireeni aiheutti, mutta nyt, kun vatsa on voinut ihan kivasti, tuntui kipu ja turvotus lähes sietämättömiltä. Olen oppinut, että nopein keino vatsakivun lievittämiseen on lämmittää mahaa hautomalla sitä mikrossa lämmitetyllä kauratyynyllä. Nytkin se auttoi, mutta otin jopa tapojeni vastaisesti kipulääkkeen, koska huolestuin pystynkö kivultani lähtemään
töihin ryhmäliikuntaa ohjaamaan.


Olin todella hämmentynyt yllättävästä kivusta. Salaatissa ei ollut mitään, mikä selittäisi oireet ja olin syönyt muutenkin samoja ruokia kuin tämän kokeilun aikana aiemminkin. Ajattelin nyt kuitenkin taas vähän laajentaa ruokavaliotani ja tutkia sopisiko parsakaali ja avokado minulle, kun en muista kummastakaan ikinä saaneeni mitään oireita.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Tyhjentyneet kosmetiikkapurtilot

Taas muutama sana viime aikoina loppuun käyttämistäni tuotteista. 


Kérastase Discipline Cleansing Conditioner

Pesevä hoitoaine kuulosti ajatuksena todella hyvältä! Välillä ärsyttää, kun hiukset ja päänahka pitää pestä päivittäin, jos ja kun on kausia, että hikoilee runsaasti joka päivä. Huonojen hiuspäivien kautta olen oppinut, että hoitoaineen väliin jättäminen ei ole vaihtoehto ikinä. Mutta shampoopesu joka päivä on vain niin hoopoa, että olen valmis kokeilemaan erilaisia konsteja sen välttämiseksi. Periaatteessa tuote kai oli ihan ok, mutta jotenkin se tuntui silti aivan liian hoitavalta. Tukasta tuli paksu ja lässähtänyt ja odotin aina innolla, koska pääsen pesemään normaalisti öshampoolla. Odotin myös, että iso pullo kuluisi äkkiä loppuun ja se kertoo, että tämä tuote ei ollut minua varten.
Pisteet: 2/10


Elizabeth Arden Visible Difference -kasvovoide

Ensimmäisen kerran, kun käytin tätä voidetta olin, että vau! Voide tuntui jotenkin todella ihanalta ja ylelliseltä. Tuntui, että iho joi voidetta ahnaasti ja ehkä jopa näytti heti vähän paremmalta. Tuoksu oli kummallinen, hitusen tunkkainen. Pidin voiteesta, mutta vau-efekti hiipui nopeasti pois ja en koe tarpeelliseksi ostaa tätä uudestaan. Hyvä kosteuttava kasvovoide, muttei kuitenkaan todella hyvä tai mitenkään ihmeellinen.

Pisteet: 8/10


Lush Rub Rub Rub -vartalonkuorinta

Olen kova Lush -tuotteiden fani ja rakastan Lushin Big- shampoota, jossa on merisuolaa. Tässä vartalonkuorinnassa on myös merisuolaa ja sillä voi pestä myös hiukset. Tuote oli minulle uusi, mutta tiesin heti haluavani sitä ison purkin. Purkki toimi hyvänä yleispurnukkana suihkukaapissa: Itse käytin sitä enimmäkseen vartalonkuorintana, Liikkujamies pesi sillä partaansa ja me molemmat käytimme sitä pikkuliikkujien hiusten, sekä päänahan pesemiseen. Aine on kirkkaan sinistä ja kivan tuoksuista. Hankala juttu näissä suolatuotteissa on se, jos käsissä sattuu olemaan pieniä haavoja, suola tietenkin kirvelee ikävästi. Kaiken kaikkiaan hyvä monikäyttökuorintatuote, mutta en silti juokse kirkuen ostamaan tätä lisää. 

Pisteet: 9/10


Fudge Salt Spray

Tämä oli joskus vuosia sitten lempisuolasuihkeeni. Ostin tätä pitkästä aikaa, kun jostain muistin koko tuotteen olemassa olon. Valitettavasti en ymmärrä, miksi tämä oli mielestäni joskus niin superhyvää tavaraa. Ok suolasuihke, ihana tuoksu, ei jätä tukkaa koppuraiseksi, mutta ei ehkä ihan niin hyvä, kun muistin. Toisaalta ei mitään valitettavaakaan, eli melkein täydet pisteet.

Pisteet: 9/10


Garnier Micellar Puhdistusvesi

Tekee minkä lupaa, eli poistaa meikin, mutta oma ihoni kaipaa kosteuttavampaa tuotetta. Loputtoman kokoinen suuri pullo, joka ei tyhjene millään. Olin helpottunut, kun sain viimein ostaa toisen merkkisen miselliveden.  

Pisteet: 4/10