Olen lukenut juoksusta paljon. Olen lukenut, että nopeutta treenataan juoksemalla nopeasti ja että intervalliharjoittelu on tehokkain tapa parantaa maksimaalista hapenottokykyä. Olen myös harkinnut osallistuvani juoksun pienryhmävalmennukseen. Toivon saavani sieltä motivaatiota, tsemppiä ja hyviä vinkkejä siihen, miten kehittyä juoksijana. Eli käytännössä se kai tarkoittaa miten tulla nopeammaksi.
Huomaan, että on olemassa riski, että juoksusta on tulossa jonkunlainen stressin aiheuttaja elämääni. Juoksuhan kuitenkin on harrastukseni ja sen pitäisi olla mukavaa. Olen ollut lähiaikoina väsynyt ja ärsyyntynyt osaamattomuudestani juoksun suhteen. En jaksaisi olla huono. Viime lenkilläni tein fiilikseen sopivan luontohavainnon, kun näin torakan ylittämässä tietä. Aiemmin olen nähnyt muun muassa ketunpoikasia ja liito-oravan. Torakka muistutti minua siitä kuinka elämässä kaikessa on hetkiä, jotka ovat ihania, hetkiä, jotka eivät herätä paljon mitään tunteita ja hetkiä, jotka eivät kuulu parhaimpiin. Näin on tietenkin myös juoksussa ja kehittyminen vaatii sen, että välillä on huono. Ei kai muuten voi tulla paremmaksi.
