Mikä se juttu on, että jengi innostuu joogasta? Asennot ovat hankalia. Niissä ollaan kroppa kierteellä lihakset täristen, on vaikea hengittää ja sitten pitäisi rentoutua. Minusta on hienoa, että jooga on monelle tapa liikkua, meditoida, rentoutua, vahvistua, hoitaa kehoa ja mitä kaikkea! On ihanaa, miten suurella rakkaudella ihmiset siitä puhuvat. Mutta minulle se ei anna juuri mitään. Tai siis tykkään venytellä, mutta thats it. Joogavaatteet tosin ovat hienoja!
En tykkää joogaamisesta muun muassa sen takia, että en ole siinä hyvä. Kerran menin yin-tyyppiseen joogaan suoraan omien jumppatuntien jälkeen. Kehoni oli lämmin, koska olin juuri ohjannut pari tuntia itse mukana tehden. Silloin myös venyin tietysti hyvin. Se onkin ollut ainoa kerta, kun tunsin joogan mielekkääksi ja minullla oli kivaa. Jälkeen päin tajusin hyvien fiilisten johtuneen pääasiallisesti siitä, että kehoni oli todella lämmin ja liikkuvuuteni oli sen takia todella hyvä. Eli minä olin hyvä (muihin verrattuna), ei niin kauhean joogamainen ajatus. Eikä ollut kovin fiksua syvävenyttää lihaksia heti treenin jälkeen, mutta onneksi en ollut tehnyt mitään superrankkaa treeniä, pikemminkin tavallista pidemmän lämmittelyn. Mutta silti se ei ollut niin kivaa, että olisin ottanut sen tavaksi. Että jaksaisin lämmitellä ennen joogaa ja näyttävästi eturivissä venyä. Juoksu ja crosstraining ovat molemmat olleet minulle lajeja, joiden kautta olen opetellut sietämään fyysistä epämukavuutta ja juuri sitä, että en ole hyvä. Silti jooga ei tunnu antavan minulle edes vähän onnistumisen kokemuksia ja siksi se ei houkuttele samanlaisena opettajana kuin aiemmin mainitsemani lajit.
Olen ihan ok sen kanssa, että en ole joogi. Se kai on jo aika lähellä joogia ajattelutapaa ja hyväksyn sen, että minun tapani "harjoittaa joogaa" on ehkä jotain sellaista, mitä kovin moni ei joogaksi kutsu. Namaste!
