Olen viikonlopun aikana märehtinyt flunssasta toipuvaa oloani ja miettinyt olenko juoksukunnossa. Ärsyttävää. Huomasin jostain päähäni tulevan ajatuksen, joka on ennenkin putkahtanut mieleeni: lähtisinkö tänään juoksemaan, jos olisin Eva Wahlström? Tietenkin lähtisin!
Wahlströmin Rajoilla- kirjan lukeneena kysymys ja sen motivoiva vaikutus on hiukan kyseenalainen. Nyrkkeilijä itse kokee toimineensa monesti vastuuttomasti vaarantaen terveytensä tai jopa henkensä pienen lapsen äitinä. Mutta, koska Eva Wahlström on mielettömän upea ja valoisa ihminen, sekä tietenkin uskomaton urheilija, toimii hän pohjattomana motivaatiokaivona, josta ammentaa.
Juoksu tuntui pahalta, mutta vain hengityksen osalta. Loppulenkistä minua rupesi kovasti yskittämään ja muutuin aivan punaiseksi. Olin päättänyt juosta 30 minuuttia. Ensimmäisen 15 minuutin jälkeen jouduin kävelemään pari minuuttia ja pelkäsin loppujuoksun tuntuvan todella raskaalta. Kävely teki kuitenkin hyvää ja toinen juoksupuoliskokin menetteli.
Juoksin enimmäkseen poluilla ja välillä poikkesin ihan ryteikössäkin. Astuin ryteikössä kuoppaan onneksi ilman sen vakavampia seuraamuksia. Luotto perjantain Bodom Trail Nightin läpäisemiseen parani hiukan, koska tajusin, että sen 10 kilometriä vaikka kävelee kahdessa tunnissa.
