Paljain jaloin juokseminen

Liikkujamies juoksee paljain jaloin. Hän juoksee siis oikeasti ilman kenkiä. Vaikka olen vuosien aikana saanut kuulla aiheesta aika tavalla, päätin haastatella häntä blogiini aiheesta. Sain itsekin uutta tietoa. Itse olen kokeillut paljain jaloin juoksemista ehkä kaksi kertaa. Liikkujamiehen vaikutuksesta valitsen aina mahdollisimman minimalistiset juoksu- ja muutkin kengät.

Hei Liikkujamies! Miksi juokset paljain jaloin?

Hei! Minulla ei ole varaa juoksukenkiin. No se oli vitsi. Oikeastaan en tiedä. Ainakin se on terveellisempää, koska se vahvistaa jalkoja eri tavalla kuin kengät jalassa juokseminen.

Kauan olet juossut ilman kenkiä?

Neljä vuotta.

Miten paljain jaloin juokseminen kannattaa aloittaa?

Kävelemällä paljain jaloin. Ensin kannattaa totuttaa jalat siihen, että ei ole kenkiä. Juoksuaskeleita voi ottaa mukaan aivan pikkuhiljaa.

Miten itse aloitit? 

Aluksi juoksin kilometrin väärällä tekniikalla ja sitten en pystynytkään viikkoon juoksemaan. Aloitin uudestaan viemällä kävellen paljain jaloin päivittäin koiraa ulos tarpeille. Jaloille pitää antaa aikaa, että ne muokkautuvat ja paljasjalkailuun tottuu. Tuntemukset voivat olla aikamoisia, kun jalat voimistuvat ja vetreytyvät.

Voiko kaikenlaisilla alustoilla juosta ilman kenkiä?

Periaatteessa kyllä. On tietysti olemassa sellaisia alustoja, joilla ei voi juosta koskaan, esimerkiksi jos on aivan valtavasti lasinsirua. Toisiin alustoihin kestää tottua kauemmin. Voi tuntua oudolta, että asfaltti on aluksi yksi helpoimmista alustoista. Nurmikko ja hiekkatie tai vaikka joku pehmeä hiekkaranta ovat haastavampia alustoja. Nurmikko on monesti epätasainen ja kun se on pehmeä ja antaa periksi, voi se olla nilkoille tosi rankkaa. Sama pitää ottaa huomioon pehmeällä rantahiekalla juostessa. Hiekkatie on siitä hyvä, että se on tasainen ja kova, mutta hiekkatiellä haastetta tuo se, että jalkapohjien ihon tulee tottua soraan. Iho paksuuntuu ajan myötä, joten kannattaa totutella ensin kävelemään kurjalta tuntuvilla alustoilla. Jos aina juoksee asfaltilla, ei ikinä totu hiekkateihin. Pitää aktiivisesti harjoitella haastavammilla alustoilla etenemistä. 

Itselläni kesti kolme vuotta tottua juoksemaan asfaltilla, jossa on hiekoitushiekkaa päällä.

Minkälaisella alustalla juokset mieluiten?
Kaikkein miellyttävin alusta on tasaiseksi tamppautunut metsäpolku ja sileä kallio tuntuu myös ihanalta. On kivaa huomata lämpötilaerot alustoissa jaloillaan. Välillä ne ovat myös yllättäviä: Alusta, jota kuvitteli kylmäksi voikin olla lämmin ja päinvastoin. Olen paljon enemmän yhteydessä ympäristöön juostessani paljain jaloin.

Miten ihmiset reagoivat nähdessään sinut juoksemassa paljan jaloin?
Positiivisen yllättyneesti. Minulta usein kysytään, enkö pelkää lasinsiruja. Lasinsiruja on kuitenkin yllättävän vähän. Minulle on tullut haavoja lasinsiruista ja terävistä kivista, mutta ehkä yksi haava vuodessa. Ne ovat olleet niin pieniä, että pari välipäivää juoksusta on riittänyt paranemiseen. Tietenkin kannattaa vähän miettiä missä juoksee. Helsingin keskustassa terassien väleistä löytyy lasinsirua huomattavasti enemmän kuin kevyen liikenteen väyliltä lähiöistä. Ja nurmikolla on hankalaa, kun siellä voi olla lasia, mutta sitä ei näe.