Lähiaikoina olen pistänyt merkille erityisen paljon liikunnan monia korvien välisiä vaikutuksia omassa elämässäni. Kun olin lupautunut ohjaamaan balettiteemaista ryhmäliikuntatuntia, en voinut enää perääntyä. Koska pian tajusin, että pistin itseni turhan kovaan paikkaan, minun oli pakko tehdä tunnin eteen paljon töitä. Tiesin, että vain treenaamalla saan kasaan sellaisen tunnin, jonka ohjaamisen jälkeen kehtaan vielä näyttää naamaani tällä kylällä. Jouduin siis johtamaan itseäni. Keskustelin itseni kanssa paljon siitä, mikä on ohjaajan rooli ja miten voin suunnitella tunnin, joka antaa jotain sekä balettia joskus harrastaneelle, että sitä ensimmäistä kertaa kokeilevalle. Jouduin myös tsemppaamaan ja rauhoittelemaan itseäni. Nyt kolme ohjauskertaa kyseistä tuntia takana, olen melkein tyytyväinen lopputulokseen ja uskon, että tietylle asiakasryhmälle tunti on todella toimiva.
Miekkaillessa olen ensimmäistä kertaa tekemisissä kunnolla sen aiheen ympärillä, että fyysisesti tekemällä selvitetään kumpi on parempi. Liikuntataustani ei ole urheilullinen, eli en juurikaan ole kilpaillut muita kuin korkeintaan itseäni vastaan. Miekkaillessa jokaisessa ottelussa ja jo jokaisesta pisteestä kamppaillessa on kyse vain siitä, kumpi on parempi. Vaikka toinen olisi taitavampi, mutta hänen keskittymisensä unohtuu hetkeksi ja toinen saa pisteen, oli taitavampi miekkailija sillä hetkellä huonompi.
Olen pohtinut olisinko erilainen ihminen, jos olisin lapsena oppinut kilpailemaan? On hyvä oppia häviämään, kestämään sitä, että ei osaa ja toisaalta riemuitsemaan valtavasti siitä, kun kehittyy ja oppii. Tappioon ei voi jäädä kiinni, eikä murehtiminen saa sotkea seuraavaa kamppailua tai suoritusta. Kahden pikkuliikkujan äitinä tulen varmaan pohtimaan tätä teemaa paljon.
Crosstraining -harjoittelulla olen parantanut kuntoani, voimiani ja ennen kaikkea opettanut itseni sietämään epämukavuutta. En halua valittaa, enkä syytellä olosuhteita omasta epäonnistumisestani. Haluan pystyä hyvään suoritukseen kaikissa tilanteissa, vaikka olosuhteet tai resurssit eivät olisi parhaimmillaan. Paras voittajafiilis tulee vasta sitten, kun mielessä on käynyt luovuttaminen, mutta on päättänytkin jatkaa.
