keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Tyytyväisyydellä timmeihin tuloksiin

Kriiseilen vartaloani. Haluaisin olla vahvempi ja tiukempi. Kirjoitan tätä muistuttaakseni itselleni, että kaikki hyvä tapahtuu positiivisen kautta. Itsensä soimaamisella, eikä valittamisella saa mitään aikaan.

Useastihan yritämme motivoida itseämme lietsomalla tyytymättömyyttä ja haukkumalla itseämme. Katsomme kuvia hyvävartaloisista naisista ja lähdemme ehkä kerran lenkille pelkän sisuuntumisen voimalla. Se toimii valitettavasti vain sen yhden lenkin verran, joskus lamaannuttava itku ja paha olo tulee jo ennen lenkkiä.

Niiden upeiden vartaloiden katsominen masentaa. Tuntuu mahdottomalta, että itse voisi koskaan näyttää samalta. Kuilu on liian suuri, matka liian pitkä. Ajatuskin kaikesta siitä työstä tuntuu liian raskaalta. Hyvinvoivien ja energisten kaiken kokoisten ihmisten katsominen motivoi paremmin.

Vain tuskastuttavan pienet asiat yhdessä tekevät muutoksia. Se, että syöt joka päivä niin kuin syöt myös sitten,  kun vartalosi näyttää siltä miltä haaveilet. Joka kerta ruoasta nauttien. Että teet sitä samaa liikuntaa,  mitä teet ihannevartalossasi. Koska ethän tee sitä siksi,  että muutut. Liiku siksi että se on hauskaa ja siitä tulee hyvä olo nyt. Että keho toimii huomenna vähän paremmin kuin tänään. Että seuraavan kerran jaksat juosta vähän pidemmän matkan.  

Urheilullinen ja terve vartalo näyttää hyvältä. Se näkyy ulospäin, miltä vartalossasi tuntuu. Asento on tärkeämpi kuin yksittäinen ympärysmitta tai mittasuhteet. Asentoon vaikuttaa lihasten kyky kannatella kehoa. Siihen vaikuttaa se, onko kehossa kipuja tai kireyttä. Se, miltä keho tuntuu sisältä vaikuttaa ulkonäköön enemmän kuin rasvaprosentti tai lihasten koko.

Olen usein miettinyt sanoja asento ja asenne. Ne ovat ehkä samaa sukua, ainakin minulle niiden yhteys tuntuu selkeältä. Muistan teininä lukeneeni kuvauksen Madonnasta, jossa hänen ryhtiään kuvailtiin röyhkeän majesteettiseksi. Madonnaan tapaan kantaa itsensä yhdistettiin synnynnäinen siniverisyys, itsensä kunnioittaminen ja toisaalta häpeämätön kapinallisuus, kyseenalaistaminen. Luulen, että siitä hetkestä alkoi oma kunnioitukseni Madonnaa kohtaan. Hetkestä, jolloin luin toimittajan kuvauksen hänen ryhdistään. Asennosta. Asenteesta.

Mahtava Endorfiinikoukussa -blogin Elina järjesti Hyvinvointistudio Lupauksen kanssa eilen äitien hyvinvointi-illan liittyen suorien vatsalihasten jännesauman erkaumaan ja muihin äitiyden aiheuttamien muutoksiin. Lupauksen ihana Sara osasi selittää asioita anatomian kannalta siten,  että viimein sain jotain tolkkua aiemmin suorastaan mystisenä pitämiini asioihin. Vatsalihasten jännesauman erkauma ei johdukaan jupiterin ja venuksen asentojen suhteesta toisiinsa! Sara myös vahvisti, että äidit saa ja meidän täytyykin liikkua myös synnytykseen jälkeen, kehomme sallimissa rajoissa toki.

Kirjoitin äskettäin lyhyesti oman vartaloni muutoksista liittyen raskauksiin. Teksti löytyy täältä.  Asioita on loksahdellut päässäni paikoilleen ja liittynyt toisiinsa eilisen todella informatiivinen luennon jälkeen ja illalla vielä lueskelin asiasta lisää. Eilen Riina Lupaukselta totesi minulla erkauman aivan kuten olin epäillytkin. Erkauma-asia on kiinnostanut minua johtuen tietenkin omasta tilanteestani, mutta myös sen yleisyydestä. Yhdestä kahteen kolmesta synnyttäneestä naisesta kärsii suorien vatsalihasten jännesauman erkaumasta ja siitä johtuvista oireista. Aihe nousee todella usein esille myös ryhmäliikunta-asiakkaitteni kanssa. Joka kerta esille nousee myös terveydenhuollon henkilökunnan tietämättömyys ja arkailu asian suhteen. 

On ymmärrettävää, että esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajat ja jälkitarkastuksia tekevät yleislääkärit ovat sanomistensa kanssa varovaisia, etteivät neuvoisi väärin, mutta on selvää, että asiasta pitäisi kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia laajasti. Pahimmillaan tilanteet kärjistyvät vuosien saatossa pahoihin terveydellisiin ongelmiin selkävaivojen ja lantionpohjanlihasten ongelmien kanssa ja niiden hoitamisen kustannukset ovat valtavia ennaltaehkäisyyn nähden. Puhumattakaan ongelmien vaikutuksesta elämänlaatuun henkilötasolla.



Liian pienet lihakset, liikaa löllyä ympärillä. Käsivarsiani olen kriiseillyt aina.

Pääni sauhuaa kevään suunnittelemisesta. Se on hyvä, koska se on merkki tyytyväisyydestä. Olen ollut todella tyytymätön itseeni ja vartalooni lähiaikoina, mutta hyvinä hetkinä tiedän, että ne tyytymättömyyden tunteet eivät ole totta. Kehoni toimii hyvin, se on tärkeintä. Voin tehdä sillä uskomattomia asioita ja tekemällä fyysisiä asioita saan palautteena ämpärillisen hyvän olon hormoneja. Onhan se nyt siistiä!

Selkeinä tavoitteina ensi vuodelle minulla on erkauman kuntouttaminen, aerobisen liikunnan lisääminen, sekä löytää tasapaino oman liikunnan harrastamisen ja ryhmäliikunnanohjaustyön välille.