Tekee mieli mennä metsään

Suunnittelemme Liikkujamiehen kanssa suunnistustreffejä. Espoossa järjestetään Espoorasteja syyssunnuntaisin ja tekisi kovasti mieli mennä mukaan. Itse olen suunnistanut viimeksi ala-asteella ja Liikkujamies armeijassa, eli molemmilla on todella pitkä aika edellisestä kerrasta. Nyt kuitenkin näyttää hiukan epävarmalta keksimmekö lapsenvahtia yhdellekään lokakuun sunnuntaille ja muutenkin metsään himottaisi päästä mahdollisimman pian.

Mikäs siinä, kun vain menee. No oikeastihan se on juuri niin yksinkertaista, mutta jotenkin kaipaan jotain ihan oikeaa tekemistä pöpelikköön. Lisäksi haluan mennä metsään valoisaan aikaan, joten metsään menoa joutuu pimenevässä syksyssä vähän suunnittelemaan. 

Olen yrittänyt perehtyä geokätkyilyyn ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Nyt, kun mietin suunnistukselle vaihtoehtoa pompsahti laji taas mieleeni. Geokätköily vaatii hirvittävästi etukäteisselvittelyä ja lajille omistautuneet sivustot vilisevät sisäpiirislangia ja omituisia lyhenteitä, mutta tänään uskaltauduin jo hetkiseksi metsään ensimmäistä kätköä etsimään. Valitettavasti aika oli tänään kortilla, eikä kätköä vielä löytynyt, mutta sovimme isomman Pikkuliikkujan kanssa, että yritämme huomenna uudestaan.

Olettaen, että löydämme kätkön ja saamme intoa jatkaa uutta harrastusta, geokätköily vaikuttaa ihanalta perheharrastukselta. Lasten kanssa on kiva poiketa lähipöpelikköön, kun on joku syy metsään menolle, kätköä saa etsiä rauhassa omaan tahtiin ja sinne voi poiketa kauppa- tai päiväkotimatkalla ja niin lyhyeksi aikaa, että eväitä ei välttämättä tarvita. Mutta en tietenkään suosittele geokätköilyn aloittamista. Päinvastoin - unohda koko juttu!