Skyr on ihmeellistä. Maistoin joskus maustettua versiota. Se oli ehkä joku passionhedelmä ja jotain. Maistoin koko ajan syödessäni vienon oksennusta muistuttavan maun.
Haahuillessani pienen lähikauppamme hyvin suppean valikoiman keskellä huomasin, että Skyria saa myös maustamattomana. Päätin antaa islantilaiselle toisen mahdollisuuden. Kannatti! Ensin söin vaniljajauheen kanssa ja yllätyksekseni tykkäsin siitä myös sellaisenaan. Ei tietoakaan oksennuksen tympeästä sivumausta.
Maustamaton Skyr 170 gramman pikarissa maksaa pienessä ja kalliissa lähikaupassamme enemmän kuin maustetut versiot, muistaakseni €1.79. Löysin ilokseni toisesta kaupasta pikareita hintaan €1.19 ja siellä maustamattomat olivat halvempia kuin maustetut. Ja hurraa! - löysin myös 500g purkkeja. Ostin muuten molemmista hyllyt tyhjäksi, ettei tarvitse ostella lähikaupasta kalliita pikku pikareja.
Nyt päästään siihen ihmeellisyyteen. Hyökätessäni puolen kilon putelin kimppuun tunnistin ensimmäisellä lusikallisella tutun oksennuksen maun. Höh! Toisaalta pikarit ovat täydellisiä eväitä kiireessä reppuun nakattaviksi, kun niissä on lusikkakin valmiiksi, mutta harmillisesti maxipaketit osoittautui eri tavaraksi. En ole hirveästi tehnyt salapoliisityötä asian suhteen, mutta pikkupikareissa on 10% kermaa, isoissa purkeissa ei yhtään. Selittää paljon.
Pikkupikarit maistuvat kotona ja eväänä, mutta jatkossa jätän isommat purkit kauppaan tai teen niiden sisällöstä smoothieita ja muita naminamisotkuja. Alla Skyrin kaverina veriappelsiinimehua, luomusoijamaitoa, pari banaania ja hento vaaleanpunainen väri tulee muutamasta mustikasta. Oikeastaan löysin tänään aamun liikunnanohjaustöistä tullessani keittiön pöydältä puoliksi syödyn Skyrin (ensimmäisessä kuvassa vasemmalla), jossa oli valmiiksi pari mustikkaa ja päätin jatkojalostaa jonkun perheenjäsenen jämät.
