Henkisiä hommia

Liikunnan harrastamisella on tunnetusti paljon vaikutusta myös pään hyvinvointiin. Mieliala pysyy helpommin korkealla, treenaaminen parantaa itseluottamusta, auttaa jaksamaan ja jumppa saa elimistön tuottamaan hyvänolon hormoneja.

Lähiaikoina olen pistänyt merkille erityisen paljon liikunnan monia korvien välisiä vaikutuksia omassa elämässäni. Kun olin lupautunut ohjaamaan balettiteemaista ryhmäliikuntatuntia, en voinut enää perääntyä. Koska pian tajusin, että pistin itseni turhan kovaan paikkaan, minun oli pakko tehdä tunnin eteen paljon töitä. Tiesin, että vain treenaamalla saan kasaan sellaisen tunnin, jonka ohjaamisen jälkeen kehtaan vielä näyttää naamaani tällä kylällä. Jouduin siis johtamaan itseäni. Keskustelin itseni kanssa paljon siitä, mikä on ohjaajan rooli ja miten voin suunnitella tunnin, joka antaa jotain sekä balettia joskus harrastaneelle, että sitä ensimmäistä kertaa kokeilevalle. Jouduin myös tsemppaamaan ja rauhoittelemaan itseäni. Nyt kolme ohjauskertaa kyseistä tuntia takana, olen melkein tyytyväinen lopputulokseen ja uskon, että tietylle asiakasryhmälle tunti on todella toimiva.

Miekkaillessa olen ensimmäistä kertaa tekemisissä kunnolla sen aiheen ympärillä, että fyysisesti tekemällä selvitetään kumpi on parempi. Liikuntataustani ei ole urheilullinen, eli en juurikaan ole kilpaillut muita kuin korkeintaan itseäni vastaan. Miekkaillessa jokaisessa ottelussa ja jo jokaisesta pisteestä kamppaillessa on kyse vain siitä, kumpi on parempi. Vaikka toinen olisi taitavampi, mutta hänen keskittymisensä unohtuu hetkeksi ja toinen saa pisteen, oli taitavampi miekkailija sillä hetkellä huonompi. 

Olen pohtinut olisinko erilainen ihminen, jos olisin lapsena oppinut kilpailemaan? On hyvä oppia häviämään, kestämään sitä, että ei osaa ja toisaalta riemuitsemaan valtavasti siitä, kun kehittyy ja oppii. Tappioon ei voi jäädä kiinni, eikä murehtiminen saa sotkea seuraavaa kamppailua tai suoritusta. Kahden pikkuliikkujan äitinä tulen varmaan pohtimaan tätä teemaa paljon.

Crosstraining -harjoittelulla olen parantanut kuntoani, voimiani ja ennen kaikkea opettanut itseni sietämään epämukavuutta. En halua valittaa, enkä syytellä olosuhteita omasta epäonnistumisestani. Haluan pystyä hyvään suoritukseen kaikissa tilanteissa, vaikka olosuhteet tai resurssit eivät olisi parhaimmillaan. Paras voittajafiilis tulee vasta sitten, kun mielessä on käynyt luovuttaminen, mutta on päättänytkin jatkaa.

Balettia vaikka Darth Vader -teemalla

Balettiteemaiseen ryhmäliikuntatuntiini on ollut todella hauskaa etsiä musiikkeja! On ollut ihanaa hyvällä syyllä kuunnella klassista musiikkia ja erilaisia versioita vanhoista klassisen musiikin klassikoista. Toisaalta baletti on sellainen tanssigenre, että sopivaa musiikkia voi löytää välillä yllättävistäkin paikoista. 

Musiikit tunnille ovat enemmän tai vähemmän selvät, mutta nyt juuri tätä kirjoittaessani tuli mieleeni, että miksen aiemmin tajunnut käyttää kotimaisen Cleaning Womenin musiikkia? Darth Vaderin teema ei tällä kertaa taida soittolistaani mahtua, mutta tässä teille fiilisteltävää, kun tämä on mitä mainiointa aikuisten satubalettimusiikkia.

Balettidebyytti takana

Isovarvas ojentuu jo enemmän!

Ohjasin eilen ensimmäistä kertaa tunnin, jossa yhdistyi balettiharjoitukset ja tanssijan kehonhuolto. Tunnilla tanssimme, jumppasimme muun muassa reisiä, vatsalihaksia ja olkavarsien lihaksia, sekä venyttelimme. 

Päivällä ennen illan tuntia iski paniikki. Tajusin, että en ollut valmistautunut tarpeeksi, vaan luotin, että keksin lavalla vain jotain. Sain paljon hyviä ideoita, kun rupesin paniikkivalmistelemaan tuntia. 

Tunti meni yllättävän hyvin, mutta kivaa minulla ei ollut. Asiakkaiden joukossa oli useita sellaisia, joiden liikkeistä näki, että heillä oli vahva balettitausta. Yritän muistutella itselleni, että minun ei tarvitse olla paras tanssija, eikä vahvin jalannostaja, minun tulee olla hyvä ohjaaja. Yksi asiakas toivoi balettiosuuksiin edistyneempiä liikkeitä. Minulla on viikko aikaa muokata tuntia. Yritän miettiä minkälaisen tunnin nämä edistyneimmät haluaisivat. Toki haluan, että tunti soveltuu myös sellaisille, jotka eivät ole ikinä balettia kokeilleet, mutta minun tunnillani se ei ole mikään ongelma, koska oman satubalettitaustani takia tunti väkisinkin on melko helppo, että pystyn itse näyttämään kaikki tehtävät asiat.

Lupasin itselleni omistaa joka päivä pienen hetken tunnin ideointiin ja suunnitteluun. Uskon, että edistyneimmät asiakkaat haluaisivat, että näytän jonkun lyhyen sarjan tai vastaavan ja kierrän sitten katsomassa ja kehumassa. Tämä helpottaisi myös omaa työtäni lavalla. Lisäksi luulen, että joudun etsimään uutta musiikkia, koska kaksi pitkää kappaletta ei tuntunut toimivan. Toisaalta, jos ne olisivat ikään kuin taustamusiikkina, kun asiakkaat tekevät itse, saattaisi homma toimia paremmin.

Tällä hetkellä olen todella helpottunut, että tunteja on jäljellä vain neljä kertaa. Pieni toive takaraivossani kuitenkin on, että viimeiset ohjauskerrat olisivat jo nautinnollisia ja lähtisin tarjoamaan vastaavaa tuntia myös muualle.

Tositoimiin!

Olen kypsytellyt ryhmäliikuntatuntia, joka pohjautuu baletin maailmaan vähän Balletonen tyylisesti. Luulin, että ohjaisin sitä toukokuun ajan. Sain eilen kuulla, että asiassa on ollut pientä väärinkäsitystä ja aloitankin tunnin näillä näkymin jo ensi kuussa.

Olen iloinen, että olen muhitellut tuntia mielessäni koko alkuvuoden. Käyn maanantaisin Balletonessa ja olen kerännyt sopivaa musiikkia muistiin. Yllättävä aikaistus ei kauhistuta minua, ennemminkin olen innostunut. 

Tällä hetkellä elämässäni tapahtuu paljon. Muutto aiheutti oman kaaoksensa ja tuntuu, että työasioita on päässyt kerääntymään. Opettelen koko ajan priorisointia ja yritän keskittyä aina seuraavaan tehtävään yksi asia kerrallaan. Välillä se tarkoittaa sitä, että suunnittelen uuden tunnin vain päivää ennen sen ohjaamista. 

Yritän myös opetella sietämään kaaosta ja luottamaan siihen, että tärkeät hommat tulee hoidettua ilman ylimääräistä stressaamista. Asioiden murehtiminenhan ei auta mitään, vaikka siitä onkin vaikea päästää irti.