En kääntynyt takaisin!

Juoksuohjelmassani oli tämän päivän kohdalla 55 minuutin pituinen lenkki eri juoksunopeuksia vaihdellen. Juoksukenkäni imaisevat itsensä märiksi todella helposti ja siksi välttelen märällä kelillä juoksemista. Tämän päivän juoksuun kuului väleihin viiden minuutin kävelyosuuksia ja halusin juosta lenkin ulkona. Ajattelin, että lähden ajoissa ja kerkeän ennen sadetta. Kuinka ollakaan, neljä minuuttia juostuani alkoi sataa ja sade muuttui melkein heti rännäksi. Harkitsin vakavasti kääntyväni kotiin päin ja pilkkovani tuon 55 minuuttisen kahteen osaan. Jostain sain kuitenkin ajatuksen, että mitä sitten, vaikka olisi vähän epämiellyttävää? Lenkin jälkeen pääsen kuitenkin suoraan kuumaan suihkuun. Voi olla ihan hyvä tottua hiukan nihkeisiin juoksuolosuhteisiin, kun on mennyt ilmoittautumaan polkujuoksutapahtumaan Suomen keväässä.

Jatkoin juoksemista. Käännyin hetken päästä pitkälle suoralle länteen päin ja juoksu muuttui entistä kamalammaksi, koska juoksin suoraan puuskaiseen vastatuuleen ja sain räntäsadetta naamalleni kovalla vauhdilla. Onneksi tajusin kääntyä takaisin! En kotiin, vaan vaihdoin vain juoksusuuntaa ja nautin myötätuulen avusta.

Toista kertaa päällä syntymäpäivälahjaksi itselleni ostamani ihanan värinen H&M Sport treenitakki.

Minulla on ollut ongelmia oikean polveni kanssa. Se kipeytyy juostessa. Sama polvi on joskus vihoitellut myös kävellessä ja tanssiessa. Olen selvitellyt asiaa ja luulen sen johtuvan reisilihasten heikkoudesta ja siitä johtuvasta polven sisään kääntymisestä. Minun kannattaisi tehdä bulgarialaista kyykkyä, askelkyykkyä ja hyppiä tasajalkaa eteenpäin.

Tänään polvi kipeytyi hiukan juostuani 15 minuuttia, juuri ennen ensimmäistä kävelyosuutta. Loppulenkin sain pidettyä polvikivun minimissä ajattelemalla Liikkujamieheltä saamaani vinkkiä, että kantapää nousee jokaisella askeleella ylös ja keho menee jalan mukana eteen, eli jalka ei astu edelle. Myös Esport Arenan juoksutunnin ohjaaja puhui taloudellisesta juoksemisesta ja painon tuomisesta eteen. Tämän asian muistaminen auttoi polven kipuiluun. 

En vielä nauti juoksemisesta. Tänään varsinkin nopeammat juoksuosuudet tuntuivat todella raskailta! Luin jostain naisten liikuntahömppälehdestä, että ennen kuukautisia keltarauhashormonin ollessa koholla elimistö tarvitsisi enemmän happea kuin normaalisti ja ainakin tämänpäiväisen juoksun osalta tuntuisi uskottavalta. 

Koska en vielä nauti itse juoksemisesta, juoksuohjelma ja joku tietty tavoite (juosta 10 km metsässä reilun kuukauden päästä) ovat enemmän kuin tarpeen! Ilman niitä olisi liian helppoa keksiä hyviä syitä jättää lenkkejä väliin. Tai kääntyä sateen alkaessa kotiin.