Riskitöntä rullailua ruotsiksi

Sisäpyöräilytunnilla ei tarvitse käyttää kypärää.

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa sisäpyöräilytunnilla, eli spinningissä. En oikein osaa päättää mitä ajattelen lajista. Pyöräily on loistavaa aerobista treeniä ja sykkeet pysyy helposti tarpeeksi matalina peruskunnon kehittämiseksi. Sisäpyörä pysyy pystyssä ilman ponnisteluja ja sillä voi ajaa ihan hullun kovaa vaikka silmät kiinni pelkäämättä auton alle jäämistä. Sisäpyörän päällä ei haittaa, vaikka Suomessa sataa ja tuulee yleensä aina.

Mutta onhan se aika tylsää, vai mitä? Ohjaajalla on iso merkitys. Itse en ainakaan jaksaisi ajaa 60 minuuttia putkeen, nousta välillä polkemaan seisten ja lisätä tehoja ilman, että joku käskee. Viime viikon tunnilla oli hyvä ja osaava ohjaaja. Musiikkimakumme saattoi olla aika erilainen, mutta ohjaaja oli keksinyt todella hyvin musiikkiin sopivia juonia tunnille. 

Tunti oli huvittavalla tavalla hämmentävä. Paikalla oli jostain syystä vahva ruotsinkielisten edustus ja ohjaaja ohjasi tunnin osaksi ruotsiksi. Päässäni rupesi muhimaan ajatus kielikylpyryhmäliikunnasta. Minusta se olisi loistava idea! Samalla, kun treenaat, oppisit myös muutamia uusia sanoja toista kieltä. Tanssitunnilla se toinen kieli on usein luontevasti espanjaa tai ranskaa, mutta jos jossain järjestettäisiin tarkoituksella ruotsin kielen kielikylpytreeni olisin mukana!

Kuten sanoinkin, käyn todella harvoin sisäpyöräilytunnilla. Joka kerta minulla kipeytyy ne kohdat alapäästä, joihin tulee eniten painoa satulaa vasten. En tiedä istunko pyörällä jotenkin väärin vai kuuluuko se asiaan. Myös polveni hieman nurisivat pyöräilystä ja ylävartalon asento oli tukala. 

Voi olla, että seuraavaan kertaan venähtää taas vuosi tai pari, mutta pitää laittaa jonnekin muistilokeroon, että ehkä vähän useamminkin voisi käydä polkemassa.