Laiskan naisen kalkkunapaistos

Ostin pari päivää sitten kalkkunan jauhelihaa, koska se oli Stockmann Herkussa tarjouksessa. Googlailun perusteella siitä olisi kannattanut tehdä pyöryköitä tai pihvejä. Tänään kuitenkin laiskotti aivan liikaa mihinkään taikinan tekemiseen ja pyörittelemiseen. Halusin vain paistaa jauhelihan pannulla. Lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä #mitäkaapistalöytyi -sapuska ja joskus teen tätä vielä uudestaan tarkoituksellisesti. Sillä kertaa lisään pannulle porkkanaa, jos ei taas laiskota aivan kamalasti.

400g kalkkunan jauhelihaa
200g fetaa tai salaattijuustoa
150g pakastepinaattia (itse käytin vajaan pussin)
150g kuorellisia manteleita
valkopippuria
suolaa
timjamia
paprikajauhetta
kurkumaa
öljyä paistamiseen

Kuumenna öljy ja lisää kurkuma. Ruskista jauheliha kurkumaöljyssä ja lisää loput mausteet. Lisää jäiset pinaatit ja pyörittele niin kauan, että ne sulavat melkein kokonaan. Lisää öljyä tarvittaessa. Murusta sekaan juusto.

Paahda mantelit kuumalla, kuivalla pannulla ja ripottele sekaan suolaa.

Yhdistä kalkkunapaistos ja mantelit lautasella ja ylläty. Jos jaksat, raasta pari porkkanaa lisukkeeksi. Myös kvinoa, pasta tai riisi toiminee, itse söin tätä ihan pelkiltään.

Tammikuu tähän asti tiivistettynä

Vuosi starttasi koko perheen liikuntalomalla eräässä Etelä-Suomen urheiluopistossa. Ensimmäisenä lajina oli functional training, toisena dynaaminen venyttely ja kolmantena minulle ihan uusi laji sisäcurling. Superhauska laji! Haastoin kaksintaisteluun erään toisen perheen isän ja hävisin pistein 10 - 0. Ei haitannut, koska pelaaminen oli niin hauskaa. Yritän hakea pientä ennustusta noista lajeista tätä liikuntavuotta ajatellen ja toiminnallisuus on ollutkin jo nyt kantavana teemana, koska huomaan enemmän ja enemmän kertovani asioista myös asiakkaille siitä näkökulmasta, miten kehon toimintakykyä parhaiten ylläpidetään. Uusi laji kolmantena olkoon ennusteena avoimen mielen säilyttämisenä kaikkea uutta ja jännittävää kohtaan.

Toiminnallisuusteema jatkui yhdessä vuoden ensimmäisistä ahaa-elämyksistäni. Olen vuosia yrittänyt saarnaamalla pakottaa monista liikuntarajoitteista ja huonosta kunnosta kärsivää vanhaa äitiäni liikkumaan, mutta tuloksetta, tietenkin. Pääsin työn kautta viimein testaamaan Lavis -tuntia ja aivoissani loksahti: tanssimaan äitini pystyy, vaikka hänen jalkansa olisivat kuinka kipeät. Sain äidin houkuteltua kanssani kokeilemaan Lavista ja hänen innostuttua lajista ostin hänelle kurssin lahjaksi. 

Loppuvuodesta minulle tarjoutui mahtava tilaisuus syventää tietoisen läsnäolon ohjaamisen osaamistani myöhemmin tänä vuonna toteutuvan projektin johdosta. Tulevaa työprojektia varten olen tietenkin perehtynyt kaksin käsin tietoisen läsnäolon maailmaan ja sen takia ottanut päivittäisen meditoimisen taas tavaksi. Tietoiseen läsnäoloon perustuvalla meditaatiolla on tutkitusti radikaaleja vaikutuksia aivojen toimintaan ja on ollut ihanaa huomata, että vaikka (tai juuri sen takia) minulla ei ole mitään varsinaisia tavoitteita meditoimiselleni, on kärsivällisyyteni kasvanut huomattavasti. Etenkin pienten lasten äitinä ja noin niin kuin ihmisenä tietty, erittäin hyödyllistä.

Olen vaihtanut crosstrainingsalia. Syy vaihtoon oli aikataulutuksellinen, mutta vaihdosta on seurannut jotain yllättävää hyvää. Edellisellä salilla koin usein huonommuuden tunnetta, koska minulla oli usein aina vähiten painoja ja muutenkin välillä tuntui, että en oikein osannut mitään, enkä kehittynyt. Tykkään todella paljon paikan valmentajasta, mutta hänellä ei ole tapana kovinkaan paljon kehua ketään ja se on varmaan osaltaan vaikuttanut fiiliksiini. Uudessa paikassa tunnen olevani täydellisen keskiverto. Joissain asioissa parempi kuin joku muu ja joissain asioissa hiukan huonompi. Ja se, sekä varsinkin valmentajien kehut tuntuvat vaihteeksi aivan hiton hyvältä! 

Työ- ja treenikuviot ovat tuttuun tapaan kauden vaihtuessa eläneet vähän ja uusimpana juttuna on erään personal trainerin ehdottama vaihtokauppa. Pidän hänelle vapaamuotoisia tanssi-/jamittelutunteja ja hän tutkii ruokavaliotani ja treenejäni ja pohtii saisimmeko turhan korkean rasvaprosenttini laskemaan. Kävin loppuvuodesta Seca-hyvinvointianalyysissä ja siitä kävi ilmi, että vyötärönympärystä on aivan liikaa (87cm) ja rasvaprosenttini on noussut 36 prosenttiin. Ruokavalioni on jo nyt tarpeeksi hankala johtuen ärtyvän suolen oireyhtymästäni, enkä ole kovin innokas sitä muuttamaan. Mutta joka tapauksessa minusta on kiva saada vinkkejä kokeneelta personal trainerilta ja tutkia saisimmeko suoriin vatsalihaksiini palautettua vähän voimaa nyt, kun ilmeisesti erkauma rupeaa olemaan kurottu umpeen.

Booztilla hyviä tarjouksia

Testaan mainoslinkkejä, saa klikata.

Minfulnessmeditaatio luonnossa

Olen reissussa. Koska kotona on aina kamalasti liikaa tekemistä, huomasin eilen, että minulle tarjoutui tilaisuus tehdä mindfullnesmeditaatio pikkuliikkujien nukkuessa päiväunia. 

Olen yrittänyt taas panostaa meditaatioon ja siihen, että edes kerran päivässä tulisi tehtyä ohjattu meditaatio. Kotona teen parhaillaan kirjan Tietoinen läsnäolo : Löydä rauha kiireen keskellä (Williams & Penman) mukana tulevia ohjattuja meditaatioita. Olen joskus pari vuotta sitten lukenut Mielekkäästi irti masennuksesta : tietoisen läsnäolon menetelmä -kirjan (Williams, Teasdale, Segal ja Kabat-Zinn) ja kopioinut sen mukana tulleet, erittäin hyvät ohjatut meditaatiot puhelimeeni. Meditaatiot kulkevat mukanani missä ikinä olenkin, samoin kuin takin taskun vakiovarusteisiin kuuluvat kuulokkeet.

Eilen tein kolmisoaisen meditaation viimeisen osan ulkona. Meditaatiossa kiinnitetään huomiota ympäröiviin ääniin. Oli ihanaa tietoisesti seurailla äänekkäiden kuusitiaisten touhuja. 

Vaikka ohjatut meditaatiot ovat yleensä tarkoitettu käytettäväksi niin, että meditoiva ihminen (vai pitäisikö sanoa meedio) istuu tai makaa paikoillaan, minä teen usein meditaatiota kävellessä tai ulkona luonnossa seisoskellessa. Koiranulkoilutuslenkit toimivat usein hyvin ja muutenkin välillä ulkona on ainoa mahdollisuus meditoida keskeytyksettä. Välillä tosin meditoin yksi pikkuliikkuja sylissä ja toisen pikkuliikkujan juostessa ympärilläni rinkiä.

Liikkujanaisen joulu

Vaikka olen keskittynyt palautumiseen, eli syönyt paljon (myös fodmapeja), lepäillyt ja lukenut, olen myös liikkunut joulun aikana. Tarkoitukseni oli lähteä salille, mutta aattona perheen kanssa liikkuminen vei voiton. Teimme isomman pikkuliikkujan kanssa kevyen juoksutreenin (hän treenaa ensi syksyn Rantatonniin ja juoksee 600 metriä sarjassa miehet 5-6 vuotta) ja lyhyet sarjat kuntokontilla todella raskailla painoilla. Hartioissa painoi edellisillan pikainen kotijumppa. 

Tänäänkään en jaksanut lähteä salille. Juoksin puoli tuntia jaksottaen juoksua niin, että juoksin aina neljä minuuttia ja kävelin väliin minuutin. Tänään pitää vielä muistaa venytellä pakaroita ja reiden ulkosyrjää, koska tuttu juiliminen tuntui taas juostessa oikeassa polvessa.

Oikein liikunnallista, mukavaa ja varsinkin palauttavaa joulun jatkoa kaikille!

Laitteet kiinni ysiltä

Nukahtaminen on ollut viimeisen kuukauden ajan hankalaa. Olen aikoinani kärsinyt todella pahoista unettomuuskausista ja elellyt unirytmissä joka toinen yö unta, joka toinen ei. Nykyisin tarvitsen aivan vähintään kahdeksan tuntia unta joka yö, muuten minusta tulee kärttyinen ja hankala ihminen.

Nykyisin olen useimmiten iltaisin niin väsynyt, että uni tulee käytännössä heti. Jostain syystä nyt viimeisen kuukauden aikana uni ei ole tahtonut tulla. Ihan peruslevottomuuden lisäksi olen kärsinyt ahdistavista pakkoajatuksista. Siis fyysistä epämiellyttävää oloa aiheuttavista ajatuksista, joiden ajatteleminen pelottaa, mutta myös niiden ajattelematta jättäminen pelottaa. Minulla on ollut lapsesta asti taipumusta lievään pakko-oireiluun ja tunnistan näiden ajatusten liittyvän samaan kategoriaan.

Pakkoajatuksia pyrin lievittämään mindfullnessmeditaatiolla ja mäkikuisman avulla. Yleiseen levottomuuteen keksimme Liikkujamiehen kanssa jo joitain viikkoja sitten hyvin yksinkertaisen apukeinon: laitamme tabletin, tietokoneen ja kännykät pois tuntia ennen nukkumaanmenoa. Meillä on pitkään ollut tapana mennä kymmeneltä sänkyyn, eli kaikki älylaitteet menevät kiinni yhdeksältä. Simppeliä, mutta ah niin toimivaa!

Ostimme perinteisen FM -radion, jonka kuunteleminen iltapalalla ei vaikeuta nukahtamidta.

Pitkästä aikaa kuntonyrkkeilyä

Jostain syystä meni taas pitkä tovi ilman kuntonyrkkeilytreenejä. Eilen kävin kokeilemassa vieläkö lyönnit löytyvät selkärangasta. Pelkäsin, että tunti olisi todella rankka, mutta ei se ehkä ollut. Voi myös olla, että peruskuntoni on noussut ja siksi nyrkkeileminenkään ei enää tunnu kamalan rankalta. Lajissahan käytetään koko kroppaa ja liikutaan parhaimmillaan koko ajan ja siksi se on myös monella tapaa todella tehokas laji.

Eilisissä treeneissä meitä naisia oli vain kaksi ja olimme pari. Parini oli nyrkkeillyt pitkään ja osasi antaa tarkkanäköisiä neuvoja tekniikkani parantamiseksi. Tuntui vähän siltä, että olisi treenannut oman valmentajan kanssa. Kerran tunnin vetäjä tuli huomauttamaan, että pidin pistareita sen näköisenä, että pelkään. Nauratti, koska parini löi välillä niin kovaa, että kieltämättä välillä vähän pelotti. Toisaalta oli mukava huomata, että pelko oli pikemminkin refleksi, eikä koko ajan läsnä jännittyneenä tunteena.

Huomasin eilen, että keskittymiskykyni oli hyvä, parempi kuin yleensä. Nyrkkeilyssä on pakko olla joka lyönnillä hereillä ja koska fyysisesti voi ruveta väsyttämään, lähtee myös mieli helposti vaeltamaan pois tekemisestä. Eilen kuitenkin huomasin vasta aivan viimeisissä lyöntisarjoissa, että muisti ei tahdo pysyä mukana niin monimutkaisessa kuviossa, kuten "suora, suora, koukku, koukku".