Ylimääräinen lepopäivä, hyvä idea!

Eilen olisi ollut juoksupäivä juoksuohjelmani mukaan. Olin todella väsynyt. Minulla oli eilen epätavallisen aikainen herätys ja juuri loppuneet kuukautiset olivat olleet tavallista runsaammat. Voi siis olla, että olin nukkunut vähemmän kuin yleensä tai että kärsin lievästä raudan puutteesta. Lisäksi minulla oli astetta absurdimpi työkeikka ortodoksiselle seurakunnalle ja vaikka tiesin, että se ei tulisi olemaan fyysisesti rankka, jännitti se erikoisuutensa takia tavallista enemmän.

Päätin jättää juoksun väliin tai siirtää seuraavalle päivälle, vähän jaksamisen mukaan. Tänään aamulla huomasin pientä räkäisyyttä, mutta tähän aikaan vuodesta voi hyvin olla kysessä allerginen räkäily. Jotenkin suorastaan teki mieli lähteä juoksemaan.

Vaikka juokseminen edelleen tuntuu raskaalta, vaikealta ja vähän tylsältä,  juoksu kuitenkin rullasi tänään kivasti. Ylimääräisen lepopäivän tunsin etenkin pohkeissa, tai siis nimenomaan en tuntenut tuttuja kireyksiä ja kolotuksia.

Päivän juoksusta minulle jäi hyvät fiilikset. Oli kiva huomata kuinka suuri vaikutus yhdellä ylimääräisellä lepopäivällä voi olla. Pienten teknisten ongelmien ja GPS:n löytymisvaikeuksien takia tiedän vain loppupuolikkaan keskinopeuteni 6:02 min/km. Olen siihen tyytyväinen ja hiukan yllättynyt. Tietenkään en voi vertailla näiden lyhyiden lenkkien nopeuksia siihen, mitä vauhtia tulen juoksemaan kympin. Pikemminkin tällä hetkellä ylipäätänsä 10 kilometrin juokseminen tuntuu vielä melko utopistiselta. Silti joku pieni luottamus heräsi taas siihen, että ehkä tämä juokseminen vielä muuttuu helpommaksi ja suorastaan nautinnolliseksi. Jossain vaiheessa.