Pelkästään etuheilautusta tarkasteltaessa löytyy porukka, joka väittää, että kädet pitää nostaessa pitää suorana, kun toisten mielestä kädet eivät saa nostaa kuulaa ja rennot kädet pysyvät koukussa. Jos nostat suorana, se on vipunosto, jos pidät rentoina, tulee joku toinen sanomaan, että pumppaat hauiksella. Entä selkä sitten? Toiset painottaa, että selän tulee olla täysin suora koko heilautuksen ajan, lantio on se, josta taivutaan ja työnnetään, mutta on myös niitä joiden mielestä koko selkärangan tulee liikkua, eli pyöristyä etuheilautuksen aikana. Samoin kuulan paino liittyy näihin. Osa painottaa, että pitää alottaa kevyellä kuulalla ja pysyä siinä pitkään, koska kudokset eivät vahvistu yhtä nopeasti kuin lihakset, kun taas toisten mielestä pitää heti aloittaa painavalla kuulalla, ettei ole mahdollisuutta oppia vääriä liikeratoja, koska käyttää liian kevyttä kuulaa.
Yritän olla hämmentymättä ja luottaa espoolaiseen maalaisjärkeeni. Kahvakuulalla harjoitteleminen on ihanaa, kun treeni on samaan aikaan aerobista ja pistää hengästymään, mutta lihakset ovat koko ajan vahvasti töissä ja vastuksen käyttö kehittää lihasvoimaa. Kahvakuulan käyttö haastaa tasapainoa varsinkin kuulalle tyypillisissä erilaisissa heilautusliikkeissä ja keskivartalon lihakset saavat loistavan treenin.
Kahvakuulan lajinomaisimmat liikkeet ovat painonnostotaustaisia ja usein toiminnallisia. Toiminnalliset liikkeet ovat yleensä liikeketjuja, joita teemme arjessa tai toisissa lajeissa. Arjen esimerkkeinä painavan kauppakassin heilauttaminen auton takaluukkuun tai liikerata, jonka teemme koko vartalolle yhden kirveeniskun aikana puita hakatessa. (Olipa huonot esimerkit minulta: itselläni ei ole autoa, kauppakassit kulkevat lastenrattaissa ja olenkohan koskaan elämässäni oikeasti pilkkonut polttopuita?) Tärkeintä, että toiminnallisen treenin perusajatus tuli tutuksi. Ja se, että kahvakuulalla on kiva treenata ja sitä ei ole pakko ottaa valtavan vakavasti.
